Hellurei!

Viime viikko meni paranemiseen, eikä yhtäkään treeniä tai aamulenkkiä tullu tehtyä. Onneksi on tuo koira jonka kanssa pääsi päivässä 3 kertaa kävelemään, muuten valehtelematta olisi pää kyllä levinny. Lisäksi jouduin jättämään perjantain pt-treenit  ja pt-päivän Treella väliin. Mutta tuleehan niitä uusiakin treenejä ja terveenä on paljon mukavampi treenata :).

Tosin kerkesin tuossa kipeänä miettimään (koska aikaa todellakin sille oli), että mikä se mun tavoite on. Tai että minkälaiseen olotilan mä haluaisin itselle?.

Oivalsin siinä, että minähän tällä hetkellä olen juuri siinä olotilassa mitä itselleni haluan. En alunperinkään hakenut mitään ulkonäkö seikkaa kun farmin kyytiin lähdin. Valkullekkin taisin sanoa, että haluan laihtua ja olla terve. No sitä mä olen tällä hetkellä. Herään energisenä aamulla, olen tyytyväinen ulkonäkööni, syön terveellisesti, urheilen ja voin henkisesti ihan mielettömän hyvin.  Monesti vaan sitä ainakin itse huomaa että etsii jotain, mutta ei tiedä mitä. Ennen kuin sitten havahtuu että eihän mun tarvii enää ettiä kun on jo saavuttanut sen mihin alunperinkin on pyrkinyt.

Ja kyllä edelleen saan hyvin kriittisiä kommentteja tuosta mun vatsasta, mutta moni oikeesti unohtaa että kuinka pitkältä olen tullut että olen tähän pisteeseen päässy. Kauheen monelle tuntuu tuo mun vatsa olevan ongelma. Kaikille muille paitsi sen vatsan kantajalle, eli minulle :D.

No joka tapauksessa teen tätä vain itselleni. Jos kysytään miten haluaisin muokata ulkonäöllisesti itseäni niin en halua olla mahdollisimman laiha. Toki itsellä on iso urakka tän kiinteytymisen kanssa vielä edessä, mutta haluan näkyviä lihaksia. Eikä itselle ole väliä näkyykö niitä vuoden vai 10 vuoden päästä. Pääasia että kehitystä tulee, vaikka ihan pikkuisenkin.

Marraskuun jälkeen kun tavoitteeseen olen päässyt ;), niin uutta tavoitetta en hetkeen ainakaan ole laatimassa. Ajattelin kokeilla tämmöistä "ole ja elä" vaihetta. Treenataan, syödään ja tehdään niitä hyviä valintoja vain itselle. Eikö kuulostakkin hyvälle :).

Syksykin saapui vihdoin. Itse olen kyllä niin vahvasti syksy/talvi ihminen, että mitä lähemmäksi loppuvuotta mennään niin sen enemmän itse saan energiaa. Monesti muuten sanotaan, että joutuu luopumaan niin monesta kun tekee elämäntapa muutosta. 

Jostainhan täytyy aina luopua että saa jotain parempaa tilalle. Syksy merkitsee myös jääkiekko kauden aloitusta. Jääkiekko on itselle oikeastaan elämäntapa ja hyvin tuon fanittamisen olen saanut sovitettua tähän uuteen elämään mukaan. Täytyy tosin sanoa, että ensimmäisen kerran kun fanibussissa otin tuon mun parsakaali/kana kipon esiin niin katseita sain osakseni paljon :D. Tosin yksikään ei mitenkään ivallisesti kommentoinut vaan ihan kiinnostuksesta. Nykyään fanimatkoilla nuo mun matkaeväät on yhtä tuttuja kuin muiden kalja/hamppari linja. 

Itse olen siitä onnekas että mulla on 3 "perhettä" joilta saan ihan hirveesti siitä tukea. On oma perhe, fitfarmin porukka ja sitten jääkiekon fanipoppoo. Vaikka aluksi tämä touhu herätti epäilyksiä ja ihmetystä niin nykyään mua pidetään lähes "normaalina" ihmisenä :D.

Se on niin iso voimavara kun on ympärillä ihmisiä, jotka kannustaa ja elää mun mukana tätä hommaa. Eikä ne välttämättä itse elä näin, mutta ne hyväksyvät että minä elän ja silti haluavat olla minun kanssa tekemisissä :)

 

Ens vkloppuna eletään muuten jännittäviä hetkiä kun ensimmäiset syksyn kisat on Jyväskylässä. Sielä on kilpailemassa monia tuttuja, mukaan lukien mun vakkari pt:t! Näin ulkopuolisena on kyllä ollu mielenkiintoista seurata vierestä kummankin matkaa, dieetin aloitusta ym.. juttuja mitä tuohon fitness juttuun kuuluu. Siinä on kyllä kaksi ihmistä, joita arvostan melkeen yhtä korkeelle kuin omia vanhempiani eli paljon! On ne vaan huikeita :). Että jos ootte Jyväskylässä vkloppuna niin menkää ihmeessä kattomaan kisoja.