Hiphei, niin se lepoviikko on taas täällä. Nyt ei ole tosin ihan koko viikkoa, kun on juhannusaattona valkun kanssa treenit :).

Täytyy sanoa, että mulla on ihan mielettömän asiantunteva valmentaja. Ollaan tässä nyt oltu 4kk tällä plussakaudella ja vieläkään ei ole energiatasot ihan huipussaan. Tämähän ei ollut mikään suunniteltu plussakausi, vaan tuli pakon sanelemana kun keho ei vaan jaksanut. Minä olin valmis lopettamaan tämän plussakauden jo 3vkon jälkeen, huijasin varmaan itse itseäni sillä että jo on energisempi olo ja nyt voi aloittaa taas sen dieetin.

Jämäkästi se valkku oli vaan vastaamatta niihin mun "millon tää ruokavalio lopetetaan" kysymyksiin tai vastasi vain että

" jatketaan vielä".

Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin kyllä se säikäytti itseäkkin miten loppuun tän kropan vei. En mä kunnellut omia tuntemuksia, koska oli pakko jaksaa ja eihän kukaan muukaan väsynyt ole. Jollain tasolla pelkäsin jopa valkulle silloin kertoa että nyt ei ole kaikki kropassa kunnossa ja että väsyttää, pelkäsin että se ajattelee sen olevan vain jonkin sortin tekosyy.

Kaikista vaikeinta oli myöntää itselle että tarvii breikkiä. Lihavana sitä osas hyvin kusettaa omaa päätä ja nytkin se oli sitä että kielsin olevani väsynyt. Sitä jotenkin onnistui päälle selittämään, että kyllä sä jaksat. Jotenkin oli vaikea näyttää valmentajalle tai muillekkaan sitä heikompaa puolta, koska olen aina muille halunnu näyttää että olen vahva. Sen takia mä varmaan melko kylmän ihmisen maineen olenkin saanu välillä ;D.

Varmaan moni muukin huomannu, että puhti on välillä itsellä ollu ihan jossain muualla. Kropalla kestää kauan toipua tuommoisesta. Toki energiaa on enemmän kuin helmikuussa, mutta ei lähellekkään sitä mitä se vuosi sitten oli. Mutta hiljakseen ne taas palautuu :).

Jotain hyvää jos tästä hakee, niin nyt kun paino on pysynyt pitkään samassa, niin enemmän on tuo pää päässy mukaan tähän juttuun. Voisi sanoa että kokonaisuudessaan tämä on tehny päälle tosi hyvää. Nyt se jotenkin pysyy menossa mukana kun kroppa ei niin tiuhaan tahtiin muutu, kuin ennen.

Eikä tää mun kroppa mikään huono ole, tässä on hyvä olla ja elää. Ja kyllä tää pikku hiljaa muuttuu sinne suuntaan kuin haluan, sille on vain annettava aikaa :).

Moni on miettiny, että miten mä pysyn niin hyvin ruokavaliossa vaikka mulla ei mitään konkreettisia tavoitteita olekkaan. Tavoitteet todella omalla kohdalla ei ole mitään isoja ja monen korvaan ne tuskin edes tavoitteilta kuullostakkaan, mutta minulle ne on saavuttamisen arvoisia. Samoin itselle on jotenkin helppo noudattaa ruokavaliota, kun se on jo valmiina.  Sen olen oppinnut että pakottamalla ei tee kuin hallaa vain itselle ja läheisille olenkin sanonu, että heti kun tämä touhu alkaa siltä tuntumaan niin taukoa varmasti tulen ottamaan. Mutta vielä ei olla edes lähellä oltu ja heti kun saan vain energiatasot sille tasolle mille kuuluu niin töitä tehdään entistä kovempaa.

Juhannuskin tekee tuloa ja ensiviikon pidänkin blogista taukoa, niin juhannuksen jälkeen on sitten jotain kivaa kirjoitettavaa valmentaja tapaamiselta :).