Tässä oman projektin aikana on kyllä huomannu miten ihmiset reagoi muutokseen. Aikaisemmin 116kg yksikään ei kommentoinut ulkonäköä, ei maininnu sanallakaan että kantsisko laihduttaa. No nyt kun projektia on n.1v9kk takana ja kroppa tosiaan muuttunut melkoisesti niin erinlaisten kyselyjen ja kommenttien tulva on melkoinen:

- "kauan toi sun dieetti jatkuu"

- "täytyyhän sun joskus alkaa syömään normaalisti"

- " ethän sä loputtomiin voi olla ilman herkkuja"

- " kyllä se paino takas tulee, jos et ole varuillas"

- " varo ettei tule liian isoja lihaksia"

- " miksi sä haluat lihaksia"

- "sä oot jo hyvässä kunnossa, ei kannata jatkaa ettei mene överiksi"

- " sulla menee ihan turhaa rahaa tohon hommaan"

- " miksi sä jatkat, kun ethän sä kisoihin tule koskaan pääsemään"

- " sulla on kohta anoreksia" (varmasti, näillä ruokamäärillä! )

- " ei sun kroppa tule koskaan olemaan ihan timmi"

Lista on loputon. Mietin tässä vaan, että mikä tässä on että ennen kukaan ei puhunu mitään ja nyt tuntuu että jopa mun raha-asiat huolestuttaa ihmisiä. Omaan korvaan nuo ei kovin kannustavia kommentteja ole.

Kun mä aloitin tän koko prokkiksen hulppeessa n. 116kg painoisena niin tarkotus oli saada edes se 20kg pois. Mä olen noin puolet elämästä ollu jos jonkinlaisella laihdutuskuurilla. Olen liittynyt painonvartijoihin ja ollu keventäjissä, pitänyt omia laihdutuskuureja niissä missään onnistumatta. Jokaisen epäonnistumisen jälkeen lihonnut lisää, koska herkuilla on ollu niin kiva turruttaa se paska olo kun ei ole taaskaan onnistunut muuttamaan omaa elämää parempaan suuntaan. 

Ei kukaan ihminen halua laihduttaa koko ikäänsä. Mulla kesti pitkään että mä hyväksyin tän massakauden. Kun on todella monta vuotta pyrkinyt vain laihduttamaan, niin tämmöinen massakausi oli henkisesti hyvin vaikea hyväksyä. Nyt n. 4kk jälkeen ei tää niin paha juttu oikeastaan olekkaan. Tää on oikeastaan hauskaa, lihakset kasvaa jne.. Mutta isoin muutos on siinä että mulla on hyvä olla kropassa, mä rakastan mun kroppaa tälläisenä kun se on nyt.

Ja mä tykkään tästä, koska tää kehonmuokkaus on vähän sellaista ettei oikeastaan koskaan ole täysin valmis. Aina on joku perse joka voisi olla pyöreempi tai hauiksissa enemmän lihasta. Mutta ne on just ne seikat jotka pitää mun motivaation korkealla. Tällä hetkellä jatkan koska tää on kivaa ja tykkään tästä hommasta. Toisekseen ihmiset ei tunnu ymmärtävän, että en mä voi elää sillä tavalla miten ennen, koska lihoisin vauhdilla takas entisiin mittoihin.

Mä voin fyysisesti paremmin kuin vuosiin, ei ole koko aika semmoinen pöhöttynyt ja väsynyt olo. Mun mielialat ei aaltoile niin kuin ennen. Henkinen puoli on kokenut sen isoimman remontin ja sitä puolta edelleen työstetään jatkuvasti, pienin askelin. Mentaalivalmentajan sanoin annetaan sille aikaa päästä kärryille tästä jutusta. Ja niin kyllä annankin, opin kantapään kautta mitä tapahtuu kun sitä prosessia yrittää nopeuttaa.

Se on mun valinta, että haluan lihaksia. Sekin on mun valinta, kuinka pitkälle mä tän projektin vien. En mä tarvii kenenkään tuttavan apua siinä missä se raja menee, sitä varten mulla on valmentaja. Kyllä se mun valmentaja/ mun vakkari pt:t kertoo jos tää touhu lähtee lapasesta. Ne kun on melko suorasanaisia kavereita ja hyvä niin :).