Otetaanpas tähän alkuun tälläinen horoskooppi kevennys. Itse en horoskooppeja päivittäin todellakaan lue kun en niihin niin usko, mutta tein naamakirjassa ihan piruuttain kuntosali horoskoopin ja näin siinä luki kauriin kohdalla:

"Kauriit ovat kunnianhimoisia ja kurinalaisia ja he noudattavat treeniaikatauluaan rutiininomaisesti. Käytännöllisyys ja johdonmukaisuus ovat treenaamisessa kauriille tärkeitä asioita, sillä he eivät odota näkevänsä minkäänlaisia tuloksia ilman kovaa työtä."

Täytyy sanoa, että varmaan eka horoskooppi mikä omalla kohdalla pitää paikkaansa :D. Varsinkin tuo treeniaikataulun noudattaminen sai kyllä hymyn huulille. Ja todella se on rutiininomainen, töistä suoraan salille ja siitä ei minkään tekosyyn varjolla luisteta. Jotain kertoo siitä, että pt treenejä lukuunottamatta, en ole koskaan treenannut klo. 17.00 jälkeen. Eli tämä mun sisäinen salihirviö on voimissaan aamulla/päivällä ;).

Tuo vika lause on ainakin itselle selvää. Ei niitä tuloksia synny, jos niiden eteen ei tee kovasti töitä.

Minulta on varmaan lukemattomia kertoja kysytty, että mitä mä oikein ennen söin. Mä olen usein vain summittaisesti sanonut että herkkuja, mutta ei kukaan edes mun lähipiiri ole koskaan ollut tietoinen että minkälaisia määriä mä ennen söin. Se on jollain tapaa vielä tai edelleen hirveän häpeällistä myöntää, vaikka siinä ei pitäisi olla mitään hävettävää. Vaatii nimittäin aika paljon rohkeutta myöntää tarvitsevansa apua. Työpaikan puolesta kävin sitten jollain ravintoterapeutilla ja oikeastaan siitä ei sen kummemmin itselle ainakaan ollu apua. Näytettiin ruokaympyrää ja se naikkonen kertoi että mitä vaihtoehtoja voi sitten päivän aikana ottaa, mainitsi jopa että voi syödä joka päivä pullan palasen kahvin kanssa. Pidin siinä sitten ruokapäiväkirjaa että se näkisi mistä kiikastaa ja sekin sanoi samaa, että syön liikaa herkkuja (joka itsellekkin oli selvä juttu) . No kokeilin sitten mennä tuon ruokaympyrän mukaan ja sen suunnitelman minkä se teki. Itsellähän se ei onnistunut millään, varsinkaan kun siinä ruokasuunnitelmassa oli noita herkkuja niin metsään mentiin ja lujaa. Itseä ainakin ärsytti käynnit sielä, kun yritin selittää että herkut on itselle iso ongelma ja se keskustelu sivuutettiin ihan kokonaan, eikä sen päivittäisen pullasiivun tilalle ehdotettu mitään ns. terveellisempää vaihtoehtoa. 

Samoin ympyrässä oli mun toinen heikko kohta, nimittäin leipä. Jos mulle annetaan lupa syödä 2 palaa leipää päivässä niin se on sama asia kuin alkoholistille sanoisi että saat juoda tästä six päckistä vain yhden kaljan. Jos mä ostin sen leipäpussin niin kyllä sieltä enemmän meni kuin vain 2 palaa. Tästä syystä nykypäivänä jos herkkupäivä tulee, niin ostan jonkun yksittäisen sämpylän paistopisteestä. Niin mitä mä sitten söin päivän aikana. Tässä yksi päivän esimerkki miten ennen söin yhden päivän aikana:

- 2 porkkanapiirakkaa

- picnic patonki

- 2 valmis hampparia

- 8 broileripyörykkää

- kismet patukka

- 4 palaa pullaa

- 400g makaroonilaatikkoa

- 2 kourallista karkkia

- 5 leipäpalaa

- 4 siivua oltermann juustoa

- 6 siivua palvikinkkua

- kismet patukka

- 400g sipsiä

- 2 kourallista karkkia

- 0.5l jäätelöä

- 3 kaurakeksiä

- 15 kuppia kahvia

Kismet ja leipä kuului mun ihan jokaiseen päivään, samoin kuin ihan järkky määrä kahvia. Ja noi ruuatkin mitä söin niin eittämättä kaikki oli valmisruokia. Kaupasta piti saada jotain äkkiä, en silloin pahemmin mitään tuoteselosteita katellu. Ja kyllä kismetin ohella puputin aina siinä sivussa joko pullaa tai keksejä, senpä takia kun sitten tähän elämäntapa remppaan ryhdyin niin se alku oli vaikea, repsahduksia kerta toisensa jälkeen. Aluksihan mä kielsin kaikki itseltä. Tuo " en saa syödä" aiheutti negatiivisen olon, jolloinka mieli oli koko aika ns. sodassa mun kanssa :D. On muuten ihan uskomaton vaikutus ihan niinkin pienellä sanamuutoksilla kuin " saan syödä, mutta tarviiko minun".  Tänä päivänäkin aina tiukan paikan tullen hoen itselleni tuota, vaikka joo tiedänkin sen vastauksen. Mutta mielelle se oli iso juttu silloin, ei tullut sellaisia " tää on ihan perseestä kun ei saa syödä mitään" ajatuksia. 

Toki kärsin melko vaikeasta riippuvuudesta, joten todettava on että vieläkin tänä päivänä ne kauppa reissut on välillä ihan hirveän vaikeita. Tässä syksylläkin olen käynyt niin monta henkistä taistelua sielä kaupassa ja väitellyt oman itseni kanssa siitä miksi me ei tälläkään kerralla osteta mitään hyvää. Ja se on jännä, miten oikeesti joutuu välillä puhumaan itselle kuin jollekkin pienelle lapselle, että varmasti menee tuonne pääkoppaan jakeluun. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, niin sen helpommaksi tämäkin käy :).

Joten kyllä ymmärrän kun minulle nykyään sanotaan, että enhän mä syö juuri mitään. No eipä mun keho enempää tarvitsekkaan toimiakseen kunnolla.

Ja mitä niihin pieniin muutoksiin tulee, niin mun isä on korsteeni polttamaan tupakkaa. No tässä yksi päivä kun oltiin menossa mummille, niin kysyin siltä, että minkä takia sillä on näin hirveen paljon autossa kurkkupastilleja. Ja hän sitten siihen vastasi, että " kun niitä tulee autossa ja kotona syötyä niin ei tule enää niin paljoa tupakoitua". Ne pienet teot oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Koska itse uskon, että pienistä teoista syntyy aina jotain suurta :).

Ja mitä suureen tulee, niin mulla on kaapissa edelleen mun vanhat housut. Ja en voi itselle mitään, kun niitä on aina tietyin väliajoin pakko käydä katselemassa ja kokeilemassa päälle. Jos nuo vanhat vaatteet ei anna motivaatiota puskea eteenpäin niin ei sitten mikään :)!

Fitfarmilla muuten alkaa superdieetti nettivalmennus, jossa itsekkin olen ollut mukana niin heti isänpäivän jälkeen maanantaina. Jos siitä vaikka joku saisi sen toivotun "pehvapotkun" tehdä itselleen hyvää, eikä ole hinnalla pilattu :).