Sain eilen mun facebookiin aivan ihanan viestin, jossa oli mukana myös 3 kysymystä joihin lupasin tänään täällä blogissa vastata.

" Mistä saat motivaatiosi ja miten pidät sitä yllä?"

Vanhoista kuvista ehdottomasti. Edelleen kun katson vanhoja kuvia niin kyllä se järkyttää miten iso mä olen silloin ollut. Ne vanhat kuvat toimii myös siinä, että ne saa mut todellakin jatkamaan tätä hommaa. Pidän motivaatiota yllä käymällä pt-treeneissä. Kyllä se on semmoinen asia, että jos ei sieltä saa motivaatiota niin joku on pahasti pielessä :D. Koen myöskin että kun kokee  asian mielekkääksi niin kuin minä koen tämän elämäntaparemontin, niin sekin riittää pitämään sitä motivaatiota yllä. Tämä on elämää ja tuloksia tulee koko aika :).

 

 

" Pelkäätkö sä koskaan, että lihoat takaisin samoihin mittoihin"

Viime vuoden loppupuoliskolla kun olin saanut sen -50kg rikki, niin sen jälkeen ei tullut pelko vaan pikemminkin ahdistus. Ahdistus siitä että "herranjumala" jos ne kilot tulee takas. Koska olinhan mä yrittänyt Alli/nuttrilet kuureja ja aina ne vaan tuli takasin.

Se mikä mun piti päässä kääntää oli että tämä ei ole mikään laihdutuskuuri. Elämäntapamuutos, nimensä mukaisesti on juuri se. Korvaan ne todella huonot valinnat, uusilla hyvillä valinnoilla. Ja ei, se ei tapahdu yhdessä yössä ja kasvukipuja tämän asian suhteen on ollut myös täällä päässä. Uskon että kuka tahansa pystyy muuttamaan oman elämänsä haluamaansa suuntaan, kunhan on sitä tahtoa ja päättäväisyyttä :).

Eli on joskus ajatuksissa ollut tuo että paino tulis takaisin, mutta ei enää. Olen tottunut ja tykästynyt tähän hommaan niin, että en koe että tulisi mitään aallonpohjaa joka saisi mut syömään nuo yli 50kg takaisin. Ja vaikka tulisikin aallonpohja niin mitä olen tämän vuoden aikana oppinut niin ei sitä ruualla ainakaan paranneta.

"Miten sun maha on palautunut"

Yksi kysymys jolle pistän stopin tämän kirjoituksen jälkeen on tuo maha :D! Kun rakkaat naiset, sen ei ihan oikeesti pitäis olla se este sille painonpudotukselle, varsinkin jos pudotettavaa on 40-70kg. Jättäisin koko vatsan mietinnän pois ja keskittyisin vaikka siihen että olisin terveempi, jaksaisin paremmin kotona/töissä, pystyisin leikkimään lasten kanssa ym..

Jos olen venyttänyt tuota mun ihoa n-5-7v syömällä niin ei se joo vuodessa ihan kutistu, kokemusta on. Tokihan se on kutistunut tässä matkan varrella, mutta on siinä sitä löysääkin vielä. Enkä edes mieti sitä, koska se ei minua häiritse ja toisekseen se ei aiheuta mulle tällä hetkellä mitään terveydellisiä ongelmia.

Ja kyllähän jumakauta se työntulos saa näkyä, miettikää minkä työn olette tehneet. Olkaa ylpeitä niistä vatsoistanne! Ajatelkaa nyt jos kehonrakentaja tekis vuoden töitä, eikä se sais näyttää työn tuloksia, kyllähän se vituttais.

Enkä edelleenkään tiedä miltä tuo vatsa lopulta tulee näyttämään, mutta tiedostan sen että aikaa se tulee viemään. Ja jos siihen kaiken tän työn jälkeen jää pari kurttua niin so what?! :).