Tässä ollaan nyt vähän yli viikon verran käyty pientä keskustelua yhden vanhan tavan kanssa, nimittäin siitä tarviiko mun oikeesti syödä sitä namia vai ei. Tuntuu kun aivoissa olis 2 puolta, toinen on sitä mieltä että joo ei kukaan voi elää ilman namia ja toinen sitten vähän järkevämpi ja kiltisti sanoo että et tarvii sitä p*skaa. Ja aina kaupassa käydessä nuo kaksi nahistelevat samanlailla, kuin perjantain ruuhkassa pariskunta siitä että saako se mies ottaa pari saunakaljaa vai ei. Kyllä tässä noiden vanhojen tottumusten kanssa ollaan välillä törmäyskursseilla. Ja inhottavinta, että ne tulee juuri silloin kun kaikki rullaa hyvin, ihan vain ilkkumaan siihen sun vierelle että "täällä me vielä ollaan".

Mutta kyllä sen jo tässä matkan aikana on oppinut että tuo karkinhimo on vain mielitekoa, mun ei ole pakko saada sitä. Välillä miettii että voi kun olisi tehnyt aikasemmin niitä hyviä tapoja elämänsä aikana. Mun vanhasta elämästä ei ole yhtäkään hyvää tapaa mitä olisin voinut ottaa mukaan tähän elämäntapa remonttiin. 

Senpä takia aijon tehdä ne oikeat asiat tämän matkan aikana, että saisin niistä niitä hyviä tapoja. Tää on ollu kyllä sellainen oppimatka, että koulussakaan en ole näin paljon irti saanu :D. Vaikein on ehdottomasti ollut tuo ruokapuoli, kaikki oli aloitettava alusta. Piti päälle opettaa, että miksi ei ole terveellistä syödä sipsiä/hampurilaisia joka päivä. Ja miksi se oli niin vaikeeta?. No ihminen on hyvä huijaamaan itseään. Yksikään lääkäri ei koskaan maininnut mun painosta yhtään mitään, kun menin valittamaan mistäkin vaivasta. Näin jälkeenpäin kun miettii niin osaa ynnätä yks plus yks, mutta ei tuolloin. Se tekosyy että sai vielä lääkärissä käynnin jälkeen syödä vaikka pussillisen karkkia ja litran jäätelön oli että "oon mä vielä terve". Niin en tiedä miksi minä odotin jotain helvetin 2 tyypin diabetesta tai ennenaikaista kuolemaa.

Ja kun monta vuotta käytti tuota tekosyytä minkä pää vielä uskoi, niin sen ajatusmaailman muuttaminen oli vaikeaa. Ja projektin alkuaikoina käytin kasviksia ja muita mitä tunsin, mutta kun farmille siirryin ja luin että jotain soijalesitiiniä pitäs käyttää, niin en edes tienny mitä se oli tai että mistä sitä saisi hankittua. Samaan kastiin voi laittaa valkun suosittelemat glutamiini ja bcaa, luulin aluksi että nämä on Suomessa laittomia aineita ja että niitä pystyy hankkimaan vain tyyliin Ruotsista tai Virosta :D. Kyllä on ollu oppimista!

Toinen ISO oppimisen aihe on ollu tuo kuntosali. Tuntuu että koko aika on jotain opittavaa ja muistettavaa. Kun aloitin, niin en mä tiennyt että minkänäköinen kone on jalkaprässi tai että olkapäitäkin pitäs jotenkin erikseen treenata. Mutta olen kyllä niin kiitollinen että sali on nykyään niin osa minua. Vielä kun muistaa, että n. 2v sitten mun kuntoilut oli että vein koiran 3 kertaa päivässä n. 15min lenkille niin matka tuolta tähän pisteeseen on ollut iso ja opettava :). Tällä viikolla olis sitten fitfarmin pt-päivää Tampereella, luultavammin otan ihanat etureidet. Riippuen toki ketä sielä ohjaa, voi olla että luistan tuosta jos Tony tai Mikko niitä jalkatreenejä vetää. Ne on niin pelottavia tyyppejä :D. Jään viettämään sinne lauantaina taas vähän omaa lomaa, kun sunnuntaina olis sitten samaisessa kaupungissa luvassa ulkotreeniä :).

Ihanaa viikon alkua <3.