Niin se lepoviikko taas meni ja maanantaina oli sitten olkapää-ojentaja treeni Killen kanssa Tampereella. Onnistuin olemaan melkein turhautumatta, mutta täytyy myöntää että varsinkin pystäreissä tuli se pienimuotoinen turhautuminen kun en vain millään saanu niitä ylös enää. 

Karulla tavalla huomas, kuinka paljon tuon pään täytyy vahvistua mitä tulee olkapäätreeneihin. Itse tiedän, että tää ongelma on sillä henkisellä puolella. Mähän olin silloin sairaaloisen ylipainoisena todella useasti sairaslomalla olkapää ongelmien takia, pisimmillään ne saikut tais olla jotain 2,5kk ja lääkärin kanssa mietittiin jo että ehkä toi nykyinen työ ei ole mua varten. Niin eihän se kipu ja ongelmat työstä johtunut vaan ylipainosta. Jännä että yksikään lääkäri ei väläytellyt tuota vaihtoehtoa koskaan. Nyt kun painoa on tippunut reippaasti, niin eipä juurikaan ole olkapää ongelmia ollu. 

Pitäs varmaan tehdä jotain mielikuvitus harjoittelua tuon pään kanssa :D. Mulla se ongelma on just siinä, että mä pelkään sitä tulevaa kipua jo ennen kuin ollaan yhtääkään liikettä edes tehty ja kun se kipu ja voimattomuus tulee niin mulla hajoo se koko paletti. Mun keskittymiskyky karkaa täysin ja tuntuu kun en osais esim. pt:ltä ottaa mitään viestiä vastaan. Ja ei se pää sillä ainakaan vahvistu, että koitan vältellä aina näitä treenejä. Se vaatii kymmeniä treenejä, satoja toistoja. Syyskuusta selvästi ollaan tultu eteenpäin, mutta vielä olis samanmoinen matka tallustettavana. Vielä tulee se päivä kun teen olkapää treenit samalla "urku auki" tyylillä kuin jalkatreenit :D.

Tänään mulla oli sitten treenit fitfarmin Espanjalais pt:n Sergion kanssa. En ole varmaan eläissäni jännittäny kenenkään tapaamista niin paljon kun tätä. No koska en ollut ikinä nähny kyseisen herran treenejä, niin otin mun päälle sen helpoimman vaihtoehdon eli jalkatreenin. Heti ekassa liikkeessä huomasin että vähän eri metodit on käytössä kun meidän omilla pt:llä. Sarjat olivat piiitkiä ja paljoa ei taukoa herunu, ainoat sanat mitkä jäi mieleen oli "no rest" ja "don't think the pain" :D. Reidenojennuksessa tuo jälkimmäinen ei ihan toteutunut mutta sinnikkäästi tehtiin kaikki loppuun. Oli askelkävelyä, juoksua, portaissa juoksua, lähentäjä/loitontajaa, reiden koukistusta ja sitten pari liikettä joiden nimeä en tiedä. Ja aina tehtiin joku 2-3 liikettä putkeen ennen pikku taukoa, hörpättiin vettä ja taas mentiin :D. Varsinkin rappusjuoksussa olin ihan varma että kohta pettää pumppu, sen verran korkealla syke huiteli. Mutta oli kyllä hauska treeni ja kerettiin me jotain jutellakkin Sergion kanssa. Niinkuin melkeen aina, niin tästäkin jäi taas paljon käteen. Tuli taas aimo annos hyviä neuvoja :). Kyllä sitä tämmöisinä päivinä taas miettii, kuinka lyhyessä ajassa on päässy näin helvetin pitkälle. Se vaatii sitä sinnikkyyttä ja todellista halua muuttua. Ja kun se päätös on tehty niin ei auta kuin taistella sen oman unelman eteen, tuntu se kuinka kaukaiselta tahansa. Mun yksi isoimmista unelmista oli joskus olla ensimmäistä kertaa elämässä normaalipainon rajoissa, eikä kyllä mikään voita sitä tunnetta kun oman työn ja päätösten kautta pääsin haluamaani :).