"Miltä sun maha näyttää"

" Mitä jos sulla jää nahka roikkumaan"

Valehtelisin jos väittäisin, että projektin alkuaikoina en olisi tuota jälkimmäistä miettinyt. Mutta ei se todellakaan tälle mun matkalle ollut este. Olin henkisesti ja fyysisesti niin loppu niiden ylikilojen kanttamiseen, että silloin tämmöinen kosmeettinen juttu jää kyllä kirkkaasti kakkoseksi.

Enkä mä ole liiemmin tässä matkan aikana saanut koko jutusta päänvaivaa itselleni. Toki olen mielenkiinnolla seurannu että mihin suuntaan se nahka lähtee menemään.

Olin ihan okei asian kanssa kunnes mun tuttu sitten kauhistunein ilmein kysy: Miten sä voit olla tuohon tyytyväinen.

Ihmisillä saattaa olla aika väärä käsitys siitä, miten vaikea on ison painonpudotuksen jälkeen saada tuo nahka palautumaan. Ei se vaan mene niin että minäkin melkein -60kg ja jo pitäis näkyä vatsapalikat ,olla semmoinen sileä vauvanpylly nahka :D.

Näen tämän nahan palautumisen ennemminkin semmoisena maraton matkana. Tämä on mun matka sinne "kisakuntoon". Ja minä kyllä olen aidosti tyytyväinen miten tuo nahka on jo palautunut. Toki niin kuin kohta kuvista näätte siinä on sitä höttöä ja alavatsassa läskiä. Kroppa niin iloisin mielin haluaisi säilyttää nuo viimiset kilot "muistona", mutta minä olen erimieltä ;D. Ja tuo ylimääräinen nahka ei ole vain mahan ongelma, vaan sitä on käsivarsissa, selässä ja reisissä myös.

Mulle ja niinkuin varmaan muillekkin isoja kiloja pudottaneille tuo nahka on toissijainen juttu, miksikö?. Koska itselle ainakin tärkeimpänä on se, että en sairastunut aikuisiän diabetekseen, pystyn kävelemään normaalia vauhtia ilman että hengästyn, syön ruuan ilman hengästymistä, kävellessä ei polvia särje, mua ei pistele enää rintaan, pelko siitä että huomenna en ehkä herää on poissa ja mä olen onnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Mä nautin mun arjesta enemmän kuin ikinä, koska mulla jaksaminen on ihan eri tasolla kuin vuosi sitten.

Nuo yllämainitut asiat ovat mulle ne ykkösjuttu.  Enkä mä tiedä, että miten tuo nahka sitten loppujen lopuksi palautuu. Tämä on se lähtötilanne ja tästä sitä lähdetään sitten muokkaamaan. Välillä itsellä on kyllä melkoinen "vesisänky" olo, mutta koko aika se kroppa kehittyy ja muokkaantuu. Ja plussakauden jälkeen saadaan taas tää mun projekti tosissaan käyntiin.

Mullahan siis nostettiin n. 1,5vkoa sitten hiilarin määrää koska kroppa sitä tarvitsi. Oman kropan kuuntelu on muuten oikeesti melkoinen taitolaji, selvästi täytyy ainakin itse sitä kehittää :D.

Sitten niitä kuvia, älkää välittäkö tuosta turvotuksesta :)). Ja mulle tuo tokavika kuva on se mistä tässä omassa projektissa on kyse. hyvinvoiva ja elämäänsä onnellinen minä :). Minä olen ylpeänä minä, nahkoineen päivineen!

( tässä näkyy hyvin tuo höttö tuossa ylävatsan kohdalla)

( turvottaako vai häh :D )

( ja minä 2012)

ymmärrätte varmaankin miksi tuo nahka ainakin itselle on aivan toissijainen juttu. Mä en tee tätä hommaa hampaat irvessä ja pakkopakko meiningillä. Teen tästä matkan josta opin koko aika uutta ja että nautin tästä :).