Viime viikonloppuna mulla oli pitkä miniloma Tampereella. Menin sinne jo perjantai illasta treenaamaan Joonaksen kanssa, lauantaina oli sitten farmin pt-päivät ja sunnuntaiksi Anna oli vielä kehitellyt ulkotreenit. Nautin tuosta viikonlopusta kyllä tosi paljon ja innolla odotin seuraavaa viikkoa että pääsen korkkaamaan uutta treeniohjelmaa. 

Mutta aina välillä elämä heittelee haasteita eteen. Maanantai-iltana olin menossa nukkumaan kun sisko soitti ja sanoi että mutsin kerrostalo palaa. Itse ajattelin että olisi kyseessä joku yksittäinen huoneistopalo, mutta äkkiä tuli näihin lehtiin ilmoitus että se koko katto palaa. Saman vahvistuksen sain myöhemmin siskolta kun se paikan päälle meni.

Palo oli ilmeisesti saanut alkunsa naapuriasunnon parvekkeen grillistä ja levinnyt sitten salama vauhtia kattorakenteisiin. Ja tuon evakuoinnin tuoksinnassa kun äiti oli yrittänyt saada koiraa kiinni niin se oli kaatunut sielä asunnossa ja saanut lievän aivotärskyn. No onneksi kummatkin pääsivät asunnosta pois hyvissä ajoin. Sitten kun saatiin selvyys siihen että samana iltana sinne asuntoon ei tulla pääsemään, niin äiti lähti siskolle yöksi ja äidin koira tuli joskus 01.00 jälkeen yöllä tänne.

Seuraavana päivänä tiedettiinkin sen palon mittavat vahingot, katto oli osittain romahtanut ja vesivahingot olivat valtavat. Ja jottei nyt ihan helpolla oltais päästy niin jorvi oli maanantai iltana ohjeistanut äitiä ottamaan väärin epilepsia lääkkeitä ja hän joutui sitten olemaan melkein koko tiistai ehtoon töölön sairaalassa.

Tää viikko on ollu kyllä henkisesti niin uuvuttava, että salilla ei ole mua paljoa näkynyt ja ensimmäistä kertaa aamulenkit olen jättänyt väliin. Maanantai ja keskiviikko olivat ainoat salipäivät. Muut päivät on menny töissä ja sitten ollaan tultu kotiin viemään koiraa ja lähdetty raivaamaan sitä äidin asuntoa. Tää koko vapaa vkloppukin on menny samassa paikassa. Ollaan käyty tavaroita läpi mitä voi säästää ja mitä ei. Ja koska ne myrkkykaasut on niin voimakkaat ainakin noissa ylimmän kerroksen asunnoissa niin ei sielä voi pitkiä aikoja viettää. Eilen taidettiin olla sielä 4h ja pidettiin 3 taukoa. Onneksi tämä hullunmylly saadaan päätökseen kesäkuun alussa kun äiti pääsee muuttamaan evakko kämppään. Tuo vanhan talon remontti tulee kestämään n.7kk joten sinne pääsee muuttamaan ensivuoden alussa.

Tämä viikko on ollu tämmöinen ylimääräinen lepoviikko, mutta ensviikko tulee kyllä olemaan sitten jo normaali mitä tulee tähän mun omaan arkeen :). Täytyy kyllä sanoa, että pieni syyllisyyden tunto tuli kun salit ja aamulenkit jäi kertatoisensa jälkeen väliin. Mutta totuuden nimissä en tiedä mistä olisin saanut sen energian tai edes sen kiinnostuksen tehdä niitä.

Keskiviikkona Lauran kanssa käytiin vähän uutta saliohjelmaa läpi, niin tietää vähän mitä huomenna on luvassa. Nyt on sitten valkku laittanu mulle kyllä haastetta lisää kerrakseen :D.

Ihania kesäisiä päiviä <3