Viime viikko oli aika pt-painotteinen. Tehtiin Bettinan kanssa treenit torstaina ja perjantaina ja Sergion kanssa Tampereella lauantaina. Ei oltu Bettinan kanssa treenattu n.3kk yhdessä ja kyllä tuo nainen pisti minut lujille, en muista milloin olis ollu etureidet näin kipeet :D.

Lauantaina sitten Sergion kanssa tehtiin selkää. Treenin tarkotus oli pitää se tuntuma selässä koko treenin ajan ja hyvin kyllä onnistuttiin. Sain uusia vinkkejä miten saan selkätreenistä enemmän irti ja kyllä siinä omat enkatkin paukku :). Olin kyllä ensiksi vähän epäileväinen kun Sergio nosti 20kg painoa ylätaljaan, tosin siinä se totesti että uskoo minun sen saavan liikkeeelle ja kyllä se lähti. 

Ja koska mun pikkuveli oli urheasti jaksanut herätä kanssa 05.00 jälkeen aamusta,niin treenin jälkeen lähdettiin vielä särkänniemeen. Viimeksi kun sielä käytiin niin mun koko esti sen että en päässyt kaikkiin laitteisiin, tyhmänä sitten lupasin veikalle että nyt tulen jokaiseen laitteeseen mihin se haluaa mennä. Syykkeet oli korkealla kyllä varmaan koko reissun ajan ja varmaan joka laitteessa piti varmistaa niiltä työntekijöiltä että onhan varmasti turvajutut kiinni :D. Ainut laite mun mieleen oli koskiseikkailu (linnanmäellä tuntee nimen hurjakuru), mutta ei siihenkään viittiny montaa kertaa mennä itseään kastelemaan.

Huikeeta vauhtia menee kyllä aika, parin viikon päästä tulee nimittäin vuosi farmia täyteen. Ja en nyt ihan kauheesti höpöttele vielä siitä, mutta tää matka on mua kasvattanu henkisesti ihan hirveesti. 

Mä olen aina ollu semmoinen ihminen, jolle oma hyvinvointi tulee viimeisenä, senpä takia tässä ollaan myös sen syyllisyyden tuskan kanssa tehty töitä  ja on sitä jo opittu ettei siitä saa tuntea syyllisyyttä että pitää itsestä huolta.

Entäs sitten tämä itsetunto. Ylipaino, olematon itsetunto ja se kroppaa inhoaminen aiheutti sen että , kännyin sisäänpäin. Ei sitä omaa huonoaoloa kenellekkään näytetty ja tavoite oli olla mahdollisimman huomaamaton. Meikäläisestä on kuoriutunu aika räiskyvä tyyppi :D.

"Olet puhjennut kukkaan" on moni sukulainen ja työkaveri sanonu ja onhan se noin. Nykyään sitä uskaltaa elää, kokeilla uutta ja olla avoin kaikelle :). 

Mikä on sitten tän vuoden aikana ollu se pahin juttu missä koko paletti on meinannu hajota, ehdottomasti tän massakauden aloitus. Siihen mennessä olin jo 1,5v laihdutellu ja tottunu oikeastaan että se paino menee alaspäin. Kun se paino sitten siinä alussa lähti liitoon, niin pää ei pystyny käsittelemään koko juttua. Ekan kuukauden mä varmaan joka ikisessä pt treenissä vauhkosin hädissäni tästä massakaudesta ( sori kille ja betti ), ja nuo kaksi oli vähän että " niin, so what". Niille se oli varmaan normaalia ja mää mietin että eiks ne nyt ymmärrä tätä mun hätää :D. Loppujen lopuksi niiden rauhallinen suhtautuminen massakauteen sai mut rauhottumaan ja lopettamaan sen turhan vauhkoomisen. Ne on yksi syy siihen että mun pää ei mossahtanu ihan kokonaan. Bettina tällä viikolla joutuikin mun "puhutteluun" ja tuon Tampereen tyypin vuoro on sitten pt-päivillä jos se sielä on ohjaamassa :). 

Ensiviikolla olis taas lepoviikkoa tiedossa, tulee kyllä niin tarpeeseen!