Puhutaanpa vielä vähän tuosta viimeviikon Tampereen retkestä. Olen siis varmaan n. 2kk sitten ostanut sellaisen kivan hihattoman treeni topin ja tarkoitukseni oli perjantaina käyttää sitä treeneissä. Menin sinne wfc:lle vaihdoin treenikamat, kävin täyttämässä vessassa vesipullon ja olin jo lähdössä lämmittelemään kunnes jäin tuijottamaan sitä peilikuvaa. Sanottakoon että tuo paita on ihonmyötäinen, juurikin semmoinen joita olen aina vältellyt sattuneesta syystä.

Ja pitkästä aikaa olin erittäin epävarma itsestäni ja tuo epävarmuus heijastui välittömästi siihen, että arvuuttelin kanssa treenajien ilmeet aivan päin helvettiä sielä pukkarissa. Näin jälkikäteen ajateltuna ne katseet nyt varmasti oli ihan normaaleja mitä sielä pukkarissa vaihdellaan, mutta mun epävarma mieli käsitti ne katseet arvosteluksi. Ja mulle tuli se ajatus että mitä jos sitä treineriä alkaa ällöttää kun mä treenaan tämmöisissä kuteissa. Tuotakaan en ollut miettiny kuin silloin ihan ekana pt-treeni kertana kun aloitin tän koko touhun.

Kello oli jo kymmentävaille ja mun oli pakko tehdä se päätös, meenkö mä ne vaatteet päällä vai vaihdanko sen puseron toiseen. "En mä kehtaa", kaapin ovi auki ja 1-2 kokoa isompi paita tilalle ja lämmittelemään. Niin mielellä on aika iso vaikutus.

Treeni kulki, mutta junassa jäin miettimään tuota pukkari käyttäytymistä. En tiedä kokiko mun pää jonkun "kulttuuri" shokin, kun näki kropan sellaisena kun se oikeesti on. Minähän tunnetusti edelleen käytän vähän isompia vaatteita, tuokin on perua vanhalle käyttäytymiselle kun peittelin sitä kroppaa isoilla vaatteilla. Ja siitä jos mistä on vaikea oikeesti päästä eroon. Vaihtoehtoisesti voisin käyttää niitä istuvia ja ihonmyötäisiä vaatteita mutta sitten tulisi se tunne mitä mentaalivalmentajan mukaan pitäisi ehdottomasti välttää, nimittäin ahdistus. Mutta toinen puoli on se, että mitä pidempään mä käytän noita ns. "turva" vaatteita, sitä kauemmin mä estän päätä tulemasta tähän muutokseen mukaan. Toisaalta vaikea sitä on itseään mihinkään pakottaa, mikä ei tunnu oikealta. Tässä ollaan vähän pattitilanteessa ja jos tietäisin siihen ratkaisun niin en kirjoittelisi tätä juttua nyt. Ja ennen kuin joku nyt sitten kommentoi että heität ne turvavaatteet hevon helvettiin niin lukekaa tuo ylempi pätkä uudelleen.

Ja sitten tuo "en mä kehtaa" niin mitä?! Luulis että kun on pudottanut apauttiarallaa puolet omasta painostaan, niin kehtaisi vaikka mitä. Tuokin taitaa johtua juurikin siitä että pää on aivan muualla kuin tässä hetkessä. Välillä ihmisten kommentit aiheuttaa itselle niin suuren hämmennyksen, vain sen takia että mä näen itseni vielä niin erinlaisena kuin muut ihmiset mut näkevät. Pää näkee kropan n. 15kg painavampana kuin oikeasti olen, sen takia kireiden paitojen pitäminen tuntuu itselle niin ahdistavalta ajatukselta. Minäkin olen kovasti pähkäillyt ja miettinyt että miten mä tuota päätä vauhdittaisin, mutta totuus taitaa siihen olla että se tulee tähän muutokseen mukaan kun sen aika on. 

Minä tunsin entisen kroppani hyvin ja nyt tuntuu, että en tunne tätä uutta kroppaa yhtään. Se jos mikä on pelottava tunne, olla vieras omassa kropassa. Tämä on kuin uusi parisuhde, kaikki täytyy opetella ja tiedustella uudelleen. Täytyy oppia tuntemaan oma kroppa uudelleen. Ajoittain mulle tulee pienimuotoinen kateus ihmisiä kohtaan jotka ovat kuin kotonaan omassa kropassa, mulla on niin ikävä sitä tunnetta. Ja tällä hetkellä kun tuota päätä nyt varsinkaan ei voi "vauhdittaa" yhtään mihinkään on pysyttävä perusasioissa. Treenattava, syötävä ja nauttia tästä kevyestä elämästä. Mä olen 400g päässä siitä jota mä en oikeastaan koskaan ole ajatellut, nimittäin siitä että olen kirjaimellisesti puolet pienempi :D. Ja kyllä olen enemmän kuin tyytyväinen tähän muutokseen, mutta haluan tuoda senkin esiin että ei tämä pelkästään ole sitä että laihdutan 60kg ja se on sitten siinä ja kaikki on loistavasti. Tai noin minäkin sen ajattelin, mutta tämä kuva on niin hyvä esimerkki siitä mitä tämä matka on ollut. Todettakoon, että aivan helvetin vahva pää täytyy tässä touhussa ainakin olla :D. Enkä yhtään ihmettele niitä, joilla pää "mossahtelee" tämän matkan aikana.