Niin se aika kuluu, tuli vuosi täyteen tätä matkaa farmin kanssa :). 

Vuosi sitten kun aloitin ja valmentaja kysyi että mikä se mun 6kk tavoite on, pamautin siihen tietenkin että laihduttaminen. Valmentajan seuraava kysymys oli, että onko mulla tarkoitus kasvattaa/saada lihaksia. Siinä sitten kerroin hyvin reheellisesti että en mä niitä lihaksia halua, kun en niitä niin tarvii :D. Huvittuneena mietin, että mitäköhän sillä ihmisellä on silloin liikkunut päässä. Tässä siis vuosi sitten otettu kuva, jolloin olin jo -29kg tiputtanu.

 

(vähän on sumee kuva :/ )

 

Silloin kun farmissa aloitin, niin ulkoisesti todella kaipasin apua, itsetuntoa ei juurikaan ollu ja henkistä puolta en erikseen lähe edes selventämään, sanottakoon että se eli aika sekaista vaihetta. Kävin viikko aloituksen jälkeen mentaalivalmennuksessa ja Nina sanoi lauseen jonka mä edelleen muistan kuin eilisen: " Mutta tarviiko sun menneisyydestä ottaa kaikkia asioita tähän sun uuteen elämään, mitäs jos sä ottaisit vain ne tärkeimmät asiat ja kääntäisit tavallaan uuden sivun sun elämässä".

Minä kun olin ihan turhaan pelännyt sitä sivun kääntämistä, pelkäsin että kaikki mulle tärkeät jutut menneisyydestä yhtäkkiä vain unohtuisi. Pelko oli turhaa koska ei ne mulle tärkeimmät jutut ole minnekkään hävinneet. Ihan uskomattoman paljon olen saanut lisäenergiaa vain sillä, että se kaikki turha negatiivinen energia tosiaan jäi sinne menneisyyteen.

Todella tuntuu että olisin saanut uuden mahdollisuuden elää taas täyttä elämää, oli nimittäin aika jolloin tuntui että se oma elämä oli siinä "pause" kohdassa. 

 

Olen oppinut tuntemaan itseni ihan uudella tavalla, rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni.  Olen löytänyt onnellisuuden takaisin mun elämään, miten vapauttavaa onkaan herätä uuteen aamuun hymy huulilla ja miettiä että mitä kivaa se päivä tuokaan tullessaan. Ja itsetunto, nyt voi todella tuulettaa että siinä on tapahtunu ihan mieletön harppaus :).

Asia joka yllätti jopa itseni on luottamus, luottaa johonkin tuntemattomaan ihmiseen. Tämän vuoden aikana olen 2 pt:hen löytänyt tuon luottamuksen, ei varmaan vaikea arvata että nämä kaksi nyt sattuu olemaan Bettina ja Kille. Mutta se on iso voimavara, mennä sinne salille ja olla oikeastaan pelkäämättä yhtään mitään. Ihan sama paljon siinä tangossa on painoa, kun voi luottaa että jos ei itse nyt enää pääsekkään sieltä alta niin ne on siinä sun selkäs takana turvaamassa :). Vuoden aikana olen treenannu 13 eri farmin pt:n kanssa ja täytyy nyt täällä blogissa myöntää että Kille on ehdottomasti noista, kaikista vaativin. Tosin ei se huono juttu ole, sen kertoo varmaan tää mun reisien kasvukin.

Ja siis tuo salitreenaamine, se on niinkö niin vieny mun sydämen. Mulla oli joo paljon ennakkoluuloja salitreenaamista kohtaan, jotka aika nopeasti alotuksen jälkeen kyllä ropis tiehensä. Ja voi sitä tyytyväisyyden määrää kun alkaa tuntea lihaksia eri paikoissa ja varsinkin jos ne lihakset näkee vielä peilistä! Terveyskin on ottanut harppauksia hyvään suuntaan (ylläri), isoimpana ehkä että maksa-arvot on ensimmäistä kertaa normaalit. Enää niistäkään ei tarvii kauheesti ottaa ressiä :).

 

Kaikenkaikkiaan tää on ollut ihan mieletön vuosi, olen oppinut itsestäni PALJON ja mikä parasta, olen tutustunut ihan mielettömiin ihmisiin ja niiden tarinoihin <3. Ja mikä tärkeintä, olen aidosti onnellinen

Ja tosiaan meillä oli ne pt-päivätkin tuolla Tampereella tuossa parisen viikkoa sitten, jonne pääsin ihanan Satun ja sen miehekkeen kyydissä. Treenasin mitäs muutakaan kun etureisiä :D ja onnistu paparazzi ottamaan pari kuvaa minusta kun olin työn touhussa

 

 

 

( Mun yksi lemppari jalkalaite, tosin tässä kuvassa en nyt kuitenkaan hymyile vaikka se siltä saattaa näyttääkin. Polte, tarviiko muuta sanoa! )

Lepoviikko ohi ja ensviikon jälkeen luoja yksin tietää, minkälaisen dieetin se valkku on mulle tehny :D.