Hellurei!

Alkaa vihdoin tuntumaan siltä, että kadotettu energia olis löytäny takasin kotiin :). Helmikuussahan jaksaminen oli ihan totaalisen nolla. Valmentaja sitten siihen aika vauhdilla reagoi ja lisäsi ruokaa tuplaten aikaisempaan verrattuna. Vähäinen energia vaikutti tietenkin sitten mielialaan ja jossain vaiheessa itsestä alkoi tuntua että en perkele tuu olemaan varmaan ikinä niin energinen kun viime vuoden lopulla.

Nyt ihan parina viime viikkona sitä energiaa on vain tulvinu ovista ja ikkunoista. Tiiättekö semmoisen energisen aamun, kun heräätte aamulenkille 03.00 aikaan ja sitten koko päivän meette ku duracell tuolla ympäri kyliä. Että joo, helle ei ainakaan mua ole järin väsyttäny :D.

( Tällainen fiilis aamusta iltaan :D )

Sunnuntaina Bettina veti meille ulkotreenit Malminkartanon jätemäellä, juuri siinä missä on ne yli 400 porrasta.  Ei kovin montaa porrasta tarvinnu kavuta, kun mun reidet oli hapoilla ja sykekkin huiteli ties missä. Ja ne portaat... tuntu että ne ei lopu ikinä. Kolme kiekkaa niitä ylös vedettiin ja jokaisen kierroksen jälkeen tehtiin sitten jotain kuntopiiri tyyppistä jumppaa sielä ylhäällä. Tykkäsin kyllä kovasti :).

Tämä viikko on siitä erikoinen että on tasan 2 salitreeniä viikolla, eli jalat jätän kokonaan tekemättä. Ei tarvetta painaa sitä paniikki nappulaa sielä, vaan jätän ne ihan tietoisesti tekemättä niin lauantaina ne on hyvän levänneet. 

Ennen koko projektin alkua, olen mennyt lupaamaan että ennen kuin 2v projektia tulee täyteen niin tulen hölkkäämään/kävelemään tasan niin monta kilometriä kuin olen laihtunut. Tuolloin ajattelin, että en varmaan laihdu kun hädintuskin 20kg :D. Lupaus on lupaus, enkä minä ole lammas joten haaste on otettu vastaan ja lauantaina sen teen. Aamusta paino, niin tietää paljonko sitä kipitetään. Menen siis samaan paikkaan suorittamaan tätä mistä kaikki aikanaan alkoi, eli tuohon läheiselle kuntoradalle. Mennään kilo kerrallaan koko matka uusiksi :D. Aikarajaahan en todellakaan ole asettanut ja jos hölkätä en jaksa niin kävelen hetken ja sitten taas hölkkään, mutta kyllä mä maaliin tulen pääsemään. Jätetään hyvästit kiloille yksi kilometri kerrallaan, koska onneksi ei tulla koskaan enää näkemään!

Juoksemisella ja laihduttamisella on yksi hyvin samankaltainen ilmiö, nimittäin ne on kummatkin tätä "mind game" kategoriaa. Pää on isoin tekijä kummassakin, uskon että juokseminen on vahvistanu tätä omaa pääkoppaa, joka sitten taas on näkyny tässä projektissa ja salilla :). Sitä henkistä kanttiakin pystyy kyllä vahvistamaan samanlailla kuin itsekuriakin.

Että melkoinen viikko ja haaste edessä :). Ensviikko vietetäänkin Tampereella, saa nähdä jääkö sitten loputkin tän kropan nesteistä sinne. Viime treenissä lähti varmaan 6kg nestettä, sen takia Bettina varmaan luuli porrastreeneissä että mun dieetti on alkanu kun olin kaventunu ;D.