Lepoviikko tosiaan loppu tuossa viime viikon lauantaina ja vuorossa oli olkapäätreeniä. Koska mulla on jostain syystä 2x viikossa olkapäätreeniä tiedossa niin maanantaina oli vuorossa myöskin sama lihasryhmä. Jonkin sortin kehitystä jossain on tapahtunu, koska olkapäihin saan nykyään ihan hirveän poltteen treenin aikana. Eiköhän nekin ala kohta kasvamaan :).

Nuo kaksi yllämainittua treeniä oli aika yskähteleviä treenejä. Jokseenkin ne ajatukset oli ihan muualla, en vain saanut niihin sellaista kunnon asennetta mukaan.

Tiistaina lähdin heti töiden jälkeen junalla Tampereelle. Koska koko ilta oli aikaa niin kerkesin sitten käymään keskustorilla pyörähtämässä. Kutsutaan tapahtumaa vaikka maalaismarkkinoiksi, mutta jotain kojuja sielä oli ja kuumuudessa tuli pyörittyä se vähän reipas tunti.

Keskiviikkona olin sitten varannut aamutreenit Killen kanssa Wfc:lle ja tehtiin jalkoja. Tehtiin tunnin aikana 4 eri liikettä ( reidenkoukistus maaten, hack-kyykky, leveä prässi ja reidenkoukistus istuen), vaikka liikkeitä ei ollu paljoa niin oli kyllä mielenvikaisin treeni vähään aikaan :D. Omalta osalta se oli semmoinen aivot narikkaan treeni, koko tuntiin keskittyny muuhun kuin tekemiseen. Tässä treenissä kulminoitu kyllä hyvin se mitä mulle kaikista rakkain ihminen opetti " taistele vastaan, älä anna periksi". Nautin kyllä koko treenin, vaikka se nyt ei ehkä naamasta niin näkynykkään, oli semmonen treeni jonka tekisin mieluusti uusiks jossain vaiheessa.

Ja tosiaan viime postauksessa virheellisesti höpisin, että dieetti alkaisi jo ensiviikolla. Näinhän se nyt ei kuitenkaan ole vaan vasta 11.8. Pt-päivillä kerkesin valkun kanssa vaihtaa parisen sanaa ja vähän jo entuudestaan tiedän minkälaista dieettiä lähen toteuttamaan. Ensivaikutelma kuulosti hyvältä, tällä hetkellä mieli alkaa olemaan jo asennoitunut ottamaan sen dieetin  vastaan.

Tällä viikolla olisi sitten ulkotreeniä täällä Helsingin päädyssä Bettinan hellässä käsittelyssä. Nämä on niin hauskaa vaihtelua normaaliin salitreenaamiseen. Superhelteet saapuvat siis sopivasti vklopuksi ;D.

Tosiaan tuolla ylhäällä kirjotinkin että vkloppuna ei kaikki ajatukset ihan treenaamisessa ollu ja osittain se johtuu siitä että välit menivät poikki mulle hyvin läheisen ihmisen kanssa, puhun nyt siis perheenjäsenestä. 

Mutta kun ihminen toistuvasti käyttää aseenaan mulle hyvin raskasta menetystä, niin jossain vaiheessa se sietoraja ylittyy. Jotenkin itse havahduin miten raukkamaista käytöstä se on ja mietin että kuinka kauan mä olen antanut sen jatkua. Eikä se helppoa ole, mutta jotenkin ainakin itsestä tuntuu että mä voin paremmin kun ei olla paljoa tekemisissä. Huomasin, että käy vähän raskaaksi tämä,kun itse yrittää päästä jatkamaan elämää ja toinen pyrkii kerta toisensa jälkeen sanoilla vain murtamaan kaiken jo kerran rakennetun.

Ei aihetta synkistelyyn, koska superhelteet tulevat ja ensiviikoksikin on luvattu ihan hirmuisia lukuja. Juuri sopivasti, kun loput 2vkoa lomasta alkaa :).