Oma fitfarm matka alkoi siis superdieetti nettivalmennuksen kautta. Päivittäin kun foorumilla sitten kävin lukemassa muiden diettaajien kuulumisia, niin eksyin yhä useammin personal trainer valmennus nimikkeen alle. Se houkutteli kovasti, mutta sitten se niin ihana epävarmuus taas iski. Olisiko musta kuitenkaan siihen, mitä jos mä repsahtelen, jos mä en selviä niistä treeneistä, muut on paremassa kunnossa kuin minä. Enkä mä ole koskaan treenannu valvovan silmän alla salilla..

Uskaltauduin sitten juhannuksen jälkeen laittamaan sähköpostia infoon ja sielä mietittiin sitten sopivaa valmennusta mulle. Päätin sitten lopulta ottaa 6kk tehovalmennuksen. Olin jotenkin varma, että saisin jonkun naisen mun valmentajaksi. Yllätys oli kyllä sitten melkoinen kun Jari otti muhun yhteyttä ja kyseli alkutapaamisen ajankohtaa. Ensimmäinen ajatus oli että: "voi vittu, ei tästä taidakkaan tulla mitään". Isona ihmisenä sitä aina karttoi uusia tuttavuuksia, sosiaalisia juttuja, koska alitajunnassa oli jatkuvasti se "mitäköhän tuokin ajattelee minusta". Olin äärettömän epävarma itsestäni ja vaikka olinkin pudottanut sen -27kg niin tunsin itseni edelleen isoksi. Ajatus mennä jonkun hyväkuntoisen ihmisen eteen oli vain jotain niin ylitsepääsemätöntä. Olin jopa valmis lähtemään sieltä Motivukselta ennen ensitapaamista, niin paljon mua se kauhistutti. Olin jo valmistautunut, että Jari arvostelisi mun elämää/painoa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, miten se olisi voinut arvostella kun sillä ei silloin ollut hajuakaan minkälaista mun elämä on ollut. Ihmistä ei vaan voi arvostella pelkän ulkokuoren takia, varsinkaan kun ei tiedä minkälaisen tien se on kulkenut.

Tultiinkin sitten tosi hyvin juttuun ja joutui se jotain "bodarikieltä" mulle suomentaakin, kun en vaan tajunnu niitä sanoja :D. Ruokavalio ei paljoa muuttunut mutta yksi merkittävä muutos oli salitreenit. Sain uuden saliohjelman, osa liikkeistä oli tuttuja ,osasta en ollut kuullukkaan. Ja niin se mun matka sitten alkoi heinäkuussa. Syyskuun alussa oli sitten ensimmäiset pt-treenit Jarin kanssa ja ylläri tehtiin jalkatreenit :). Mä olin sen ensitapaamisen jälkeen päättänyt, että kun menen pt:n kanssa treenaamaan niin teen parhaani enkä kitise turhia. Ja niin siinä sitten syksyllä alkoi tapahtua, että entisestä salivihaajasta oli tullut ihminen, joka sai ihan hirveen määrän iloa ja tyytyväisyyttä siitä treenaamisesta. Ja mitä enemmän niitä treenejä tuli alle, sitä enemmän uskalsin haastaa itseäni. Antaa sen mun parhaani, joka kerta.

Kävin sitten pitkin syksyä treenaamassa eri treinereiden kanssa. Ja kyllä, mun ei ollut pakko mennä sinne Tampereelle asti treenaamaan, mutta menin koska tahdoin. Helsingissäkin on noita pt:tä joiden kanssa myös treenaan, mutta FF:n vahvuus on juuri se että valmennettava voi halutessaan mennä vaikka Ouluun tekemään treenin jos haluaa :).

Hulluna voin sanoa, että mä käyn Tampereella vain ja ainoastaan yhden treenin takia. Voi kuulostaa ihan mielipuoliselta, mutta menkää kokeilemaan yhden kerran jalkatreeniä Killen kanssa niin tiedätte syyn miksi sielä kannattaa käydä. Kipu on hieno asia ja sitä oikein odottaa, että minkälaiset kivut taas sieltä mukaan tarttuu. Treenitkin on niin erinlaiset tuolla Tampereella. Sielä ei ole, että tehdään se 15 toistoa ja sit tauko vaan sielä on kaikkia kivoja vippaskonsteja mukana. Ja yksi viimeinen toisto ei olekkaan se viimeinen, vaan sitten tehdään vielä yksi,yksi ja vielä pari ja sitten se viimeinen.. Ehkä :D.

Ainakin sen olen oppinut tässä fitfarmin matkassa, että elämästä saa ja pitää nauttia. Ei aina kannata miettiä ekana, että mitäköhän muut ajattelee. Aina löytyy koiria jotka louskuttaa leukojaan, mutta sinä päätät hukkaatko turhaa energiaa niihin, vai arvosteluista huolimatta jatkat sitä omaa juttua nauttien :)