Viikot menee ihan hirveetä vauhtia! Tällä viikolla ei olla muuta tehty kun töitä ja treenattu :D.

Olen kummatkin treenit tehnyt mulle tuntemattomien pt:den kanssa. Ja kohta kun luette tätä kirjoitusta alaspäin, niin tiedätte miksi näin tein. Mä olen useammalle ihmiselle tainnu sanoa mun vuositavoitteeksi että sellaista ei oikein ole. Toisaalta pitää ihan paikkaansa, koska mulla ei ole mitään yhtä isoa juttua mihin tähdätä. Sen verran täytyy kuitenkin paljastaa, että olen laittanut tähän vuoden projektiin 3 merkittävää etappia jotka haluan saavuttaa.

Nuo etapit pitää kyllä motivaation ja tekemisen tason korkeana. Varsinkin tuo viimeinen etappi jonka ajankohta on loppuvuodesta on niin iso, että mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin onnistua. Onneksi marraskuu on vielä kaukana, mutta kyllä se tuolla takaraivossa on koko aika mielessä ja potkimassa mua persuksille :D.

Visusti kyllä pidän etapit ihan omana tietonani, edes mun oma valmentaja ei näistä tiedä. Etappi yksi on kuitenkin suoritettu. Tavoitteena oli treenata 2 uuden tyypin kanssa, mutta otin kerta kiellon päälle ja treenasin 3 tyypin kanssa :).

Tässä viime viikkoina olen kyllä nurissut aika paljon tästä mun plussakaudesta. Päälle se on ollut iso pala purtavaksi, mutta kyllä kroppa tykkää. Muutoksen huomaa ainakin treenatessa, jaksaa paljon paremmin nyt vetää noi treenit läpi kuin esim, helmikuun alussa. Että minäkin voisin vain keskittyä siihen tekemiseen enkä turhaan panikointiin :D. Tämä on vain yksi vaihe tässä projektissa ja se on vain hyväksyttävä. Sitten kun tämä plussakausi on vedetty kunnialla läpi niin aletaan asteittain palaamaan siihen mun aikaisempaan ruokavalioon.

Minulta on myös kysytty että "mistä kaikesta olet joutunut luopumaan tän projektin takia"

En koe että olisin joutunut luopumaan yhtään mistään. Toki mun arjessa on enemmän rutiineja kuin aikaisemmin ja ruoka-ajat on suunniteltu niin että ettei mitään 4-5h välejä kerkeä syntymään. Mutta ihan samalla tavalla voin edelleen käydä kahvilla ja ravintolassa syömässä, ravintolastakin saa nykypäivänä ihan järkeviäkin vaihtoehtoja millä ne ranskikset voi paikata. Ja ihan yhtälailla edelleen syön herkkuja. Sanomattakin varmaan selvää, että en sellaisessa mittakaavassa kuin ennen niitä söin :D. Mutta ei ne kiellettyjä ole.

Ainut mitä olen hyvillä mielin karsinut on tv:n katselu, sille jää nykyään hyvin vähän aikaa. Ja onneksi on tallentava digiboksi jolla voi sitten äänitellä katsomisen arvoisia ohjelmia.

Itsestäni tuntuu, että luopumisen sijaan olen saanut vain hirveästi hyviä asioita mun elämään. Olen tavannut ihmisiä, joita tuskin muuten olisi tullut tavattua ja edelleen saan tuiki tuntemattomilta ihmisiltä viestejä. Osa niistä ihmisistä on saanut mun onnistumistarinasta sen kipinän, osa ehkä vielä pähkäilee että pystyyköhän ja kyselevät fitfarmista.

Ja kyllä nuo asiat tuntuvat hyvälle, olla esimerkkinä että se onnistuminen on mahdollista. Mutta ensin täytyy ottaa se ensimmäinen askel. Kukaan ei voi ottaa sitä askelta toisen puolesta, se askel täytyy ottaa itse.