Mun työkaveri kiteytti kyllä lauseessaan kaiken: " Mun mielestä on hienoa, kun ihminen löytää elämäntavan josta nauttii"

Niinpä. Mä nautin tästä, tää on se "mun" juttu. Jos mä haluan viettää mun viikon ainoat vapaapäivät Tampereella treenaillen niin ei sen pitäis kenellekkään ongelma olla, pääasia että mä koen sen mielekkääksi. Mä en koe sitä rahan haaskauksena, toki niillä Tampereen treeni rahoilla vois vaikka lähteä kesällä jonnekkin lämpimään lojumaan rannalle. Mutta se ei ole vaan mun juttu. Voisihan niitä rahojaan huonomminkin käyttää. Jos tämmöinen elämä ei ole sun juttu, niin se on ok. Se ei kuitenkaan oikeuta arvostelemaan ja mollaamaan ihmisiä jotka tästä elämäntyylistä tykkää. 

Tässä muutama kirjotus takaperin taisin kirjoittaa siitä, kun kropan signaaleja on vaikea tulkita. No ainakin yhden signaalin osaan kyllä jo lukea. Nimittäin semmoisen pienen jaksamattomuuden viikko ennen lepoviikkoa. Kun kroppa on tehny töitä monta viikkoa kovaa, niin jotenkin se vika viikko on vaan niin helvetin raskas. Tämän mä olen onneksi ennakoinut sillä että teen yli puolet treeneistä (3) pt:n kanssa. Tällä mä varmistan että se vika viikko ennen lepoa teen töitä, muuten se jäis varmaan sellaiseksi puolivillaiseksi hihhuli meiningiksi :D.

Kerrottakoon muuten että tehtiin Pasin kanssa Meijerillä pysty hackia. Vuosi sitten en olis päässy edes maahan asti, saatikka että mun polvet olis kestäny mutta nyt se onnistui. Tuo pysty hacki on ihan kamala, se on vähän ku menis seinää vasten ja siitä menis suoraan alas kyykkyyn ja takas ylös niin että se selkä pysyy siinä seinässä kiinni. Pasin mukaan kun sitä laitetta kerran kokeilee niin sitä jää kaipaamaan, ehkä mä tarviin toisen kierroksen että sitä kaipaisin. Mutta siinä taas tuli muistutus että selvästi on kehitystä tapahtunut :). Ja tapahtuu varmasti koko aika. Kuvia olen alkanut ottamaan, kun tässä tulee jotenkin niin sokeaksi omalle kehitykselle.

Yksi merkittävä asia mikä jää tästä vuodesta käsiin on, että mun mieli alkaa vihdoin tajuamaan että ei ne satunnaiset herkkupäivät kaada tätä projektia mihinkään. Mulla oli viime viikolla viimeinen herkkupäivä 11vkoon ja pystyin oikeesti nauttimaan siitä ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Ei sitä enää saa tungettua sitä pa*skaa suuhun niin paljon kuin ennen. Tulee muuten aika nopeesti huono olo. Ja jäätelöä ei kroppa kestä enää ollenkaan. Mua alkaa jäätelön syönnin jälkeen vatsaa kivistämään niin paljon, että parempi olla vaan syömättä. Voi sitä muilla jutuilla herkutella sitten.

Sunnuntaina onkin luvassa jotain jännää, kun menen katsomaan ensimmäistä kertaa fitness kisoja. Vaikka kisat ei itseäni kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan, niin kyllä se on mielenkiintoinen maailma. Ei auta, ihailen niitä ihmisiä jotka ovat kuukausia olleet kovalla dieetillä (ilman aamupuuroa :( ) ja rehkineet salilla ihan hulluna. Niillä on se halu ja sitoutuminen tohon touhuun. Onneksi sinne on tulossa paljon tuttuja niin en ole ihan hukassa sielä :D.