Päätin nyt sitten aloittaa tämän bloggauksen. Pääsee sitten useammat kurkkaamaan ja lukemaan tämmöisen tavallisen tyypin arkea :D.

 Mun elämäni ehkä suurin päivä oli 12.7.2012. Isona ihmisenä olin jo tottunut saikuttelija. Vaikka päällisin puolin näytinkin terveeltä, niin totuus oli se että päivittäisenä riesana oli selkä, olkapää ja polvikivut. Taaskaan syy ei tietenkään ollut painoni, vaan työn.

Siinä sohvalla telkkaria katsellessa jäin ajattelemaan, että elämällä on varmasti jotain muutakin annettavaa kuin työ ja töiden jälkeen sohva. Mitä kaikkea se mulle mahtaisi tarjota, jos mä kerrankin tekisin kovasti töitä enkä luovuttaisi heti ensimmäiseen repsahdukseen..

No tuo mietintä jäi kytemään. Se elämänremppa alkoi sitten saman vuoden syksyllä. Ainut jolle koko rempasta olin etukäteen kertonut oli mun pikkuveli. Veli oli alusta asti hirmu kannustava ja sen kanssa hölkkäiltiinkin useampaan kertaan viikossa. Tai mulla se alku aikoina oli kyllä lähinnä kävelyä, koska sillä 115kg massalla ei paljoa hölkkäilty. Alku menikin melko hyvin, ruokavaliotakin muuntelin aika rajulla kädellä. Ensimmäinen kompastuskivi oli 12/2012, niin se jouluaaton syöminen jäi sitten päälle oikein kunnolla ja tuntu etten mitenkään saanut siitä ruokavaliosta kiinni. 

Tammikuussa 2013 alkoi mun salilla käynti :D. Tiesin että siellä olisi käytävä, jotta tää kroppa pysyis mukana muutoksessa ja saisin jotain lihasta. Totuuden nimissä alkuun vihasin salilla käyntiä. En voinut ymmärtää niitä ihmisiä jotka kävivät sielä useita kertoja viikossa. Mutta ajan kanssa se sali "viha" onneksi rauhottui. Mun oli muutettava ajatusmaailmaa, no sieltä on sitten lähtenyt tää mun sanonta: "joka kerta kun menen salille, niin se on mun ja mun kropan kahdenkeskistä aikaa". 

Huhti-toukokuun vaihteessa paino junnassi enemmän kuin koskaan. Ja minä tein niin kuin moni muukin laihduttaja. Vähensin ruokaani niin, että söin pahimmillaan vain sen 3 kertaa päivässä pieniä annoksia. Siitähän seurasi aivan hillitön nälkä, energiaa oli niin vähän että salitreenaamisesta ei meinannu tulla hevonvittua ja paino junnassi edelleen. 

Pieni pelko alko jo hiipiä persiiseen, että tulen epäonnistumaan tässä koko hommassa. Olin oikeastaan tieni päässä koska olin muutellut ruokavaliotani aina vähän sieltä täältä ja nyt oikeastaan oli kaikki omat "kortit" käännelty. Sitten näin Fitfarmin Superdieetti nettivalmennus mainoksen facebookissa ja se nettivalmennus oli oikeastaan se käännekohta joka muutti koko mun elämän ja ajattelutavan ruokaan :).

Ensiviikolla paneudun tuohon Fitfarmiin vielä enemmän omasta näkökulmasta. Ja voin jo tässä vaiheessa kertoa että yhtään negatiivista sanaa ette tule kuulemaan :D.