Vklopun hurvitteluista selvitty. Mitenkö meni ne mun ruokailut? Hyvin, toki osa ajoista vähän venyi mutta muuten ei ongelmia. Söin bussissa ja Vaasan päädyssä käytiin ravintolassa syömässä. Ravintolassakin kun pystyy tekemään niitä hyviä valintoja :), itseasiassa söin ihan saman ruuan kuin muutkin seurueesta mutta korvasin ranskalaiset kasviksilla ja ilman mitään kastiketta. Lauantaina kävin Vaasassa myös tekemässä viikon viimeisen aamulenkin, eikä tarvinnut yksin lähteä sinne merenrantaan kävelemään vaan sain muitakin kavereita mukaan. Ainut ohi syönti mitä tuolla matkan aikana söin niin oli banaani. Se kun ei salittomina päivinä kuulu mun ruokavalioon, mutta koen että se nyt ei kovin paha repsu kuitenkaan ollu :). 

Salitreenitkin on tullut taas arkeen mukaan ja se toi omaan arkeen mukaan taas sen järjestyksen. Jalkoja on tullut vedettyä vähän kovemmin, käsiä taas tehdään sen mukaan mitä pystyy tekemään.  Jopa minä olen nyt tajunnut, että niitä jakoja voi myös vaihdella.Lähinnä tarkoitan sitä, että jos töissä tehdään 9h pelkkää laatikoiden nostoa, niin otan sille päivälle jalkapäivän ja kun on sitten vähän höllempi päivä niin silloin yläkroppaa. Minä kun olen tähän asti tehny tunnollisesti aina sen lapun mukaan järjestyksessä :D.

Minulta ollaan kysytty että eikö mulla tee mieli herkkuja?. Se vähän riippuu päivästä, mitä olen itsestäni havainnut niin jos on tullut nukuttua vähän huonommin ja on väsynyt niin kovasti kyllä tekis mieli suklaata. Mutta ei se suklaanhimo ole samanlaista kuin ennen. Jokseenkin myöskin uskon että mun makuaistille on tapahtunut jotain, koska makea ei enää uppoa niin kuin ennen. Lähinnä se ei ole sitä etteikö tekis mieli, vaan kun ei vaan pysty syömään kun on niin makeaa kamaa :D.

Siinä missä mä ennen pystyin syömään kokonaisen suklaalevyn alle 30min, niin nykyään sellaisen pikkupatukan syöminen tuottaa jo hankaluuksia. Ne vaparit mitä on ollut, niin olen joo kyllä ostanut kaikkea hyvää, syönyt vähän ja loput on lennelly roskiin. 

Ne on ne mieliteot. Tästä hyvä esimerkki viime joulu. Mulla ihan hirveä lista kaikkea mitä mä viikon päästä sieltä kaupasta haluan ostaa ja sitten kun se päivä tuli niin mulla ei tehny oikeastaan mitään mieli. En ostanut pipareita, en tähtitorttuja. En ostanut myöskään mitään konvehtirasiaa, vaan kävin varta vasten stockalla asti ostamassa 90g irtokonvehteja :D. Samoin valkku oli antanut mulle peräti 3 vapaasyöntipäivää jouluksi, joista käytin vain yhden.

Jos mä yhdellä sanalla joutuisin sanomaan mun suhtautumista ruokaan ennen, niin se olisi vääristynyt, meinasin ensimmäiseksi laittaa sairas mutta se olisi ollut ehkä vähän jyrkkä sana.

Tässä olen sen oivaltanut, että se ruoka tosiaankin toimii kehon polttoaineena. Tuntuu ihan käsittämättömältä olla ympärivuoden näin energinen. Tunnesyöjänä sillä ruualla oli ihan eri merkitys ennen. Se toimi lohduttajana, omasta mielestä  se toi hyvänolon. Erityisen ylpeä mä olen ainakin askeleestä, että mä olen päässyt siitä suklaahelvetistä pois. Ennen mä söin suklaata kuin nykypäivän ihmiset leipää ja kun tämä mun elämäntapa remontti alkoi ja suklaa jäi pois niin ensimmäisillä viikoilla tuntui etten mä millään pysty elämään ilman suklaata ( terveisiä vaan Bettinalle :D ). Se herättelevin kokemus ehdottomasti oli nähdä ne sivuoireet mitä ekalla viikolla tuli kun se suklaa oli pannassa. Ei se yhtä rajua ollut kuin alkoholistin vieroitus, mutta ne omat reaktiot säikäytti jopa itseni. Ensimmäisen viikon mä olin aivan helvetin hermostunut, samoin kuin että mä heräsin yöllä ajattelemaan suklaata ja kirjaimellisesti mietin että mä kuolen jos mä en saa sitä. Sokeri on vaarallisen koukuttavaa, senpä takia edelleen pidän niin vähän näitä vapaasyöntipäiviä kuin mahdollista vuoden sisään. 

Toisille sopii kerran viikossa vapaammin syönti tai 2vkon välein, itse joutuisin moisista jutuista syöksykierteeseen. Vaikka tuossa ylhäällä kirjotankin etten nykypäivänä pysty syömään, niin silti en luota itseeni että pystyisin pysymään kohtuudessa, jos joku tuolla päässä naksahtais. Lähinnä mä vielä opettelen sitä kohtuudella syöntiä ja sitä että itseään ei tarvitse syödä hengiltä jos saa luvan poiketa ruokavaliosta. Että jos päällä kestää kauan tämä uusi muutos, niin sitä se on tämä henkinen kamppailu tämän sokeririippuvuudenkin kanssa. Se on jatkuvaa kontrollia, opettelemista.

Mietin pitkään että kehtaanko mä ensiviikolla vilauttaa teille listaa minun entisestä yhden päivän syömisistä. Edelleen vaikka kauas niistä päivistä on tultu, niin se on itselle hirveän häpeällistä. Mutta päätin olla rohkea ja näytän sen, niin tämän blogin lukijat ja varsinkin erityiset pari lukijaa huomaisi että oli kuinka vaikea sokerikoukku tahansa niin siitä on mahdollisuus päästä pois :).