Uusi viikko alkoi ja todella ei viimeviikko menny yhtään miten olin suunnitellut. Puolittaisen lepoviikon jälkeen sairastuin sitten flunssaan, joten sehän tiesi taukoa lisää treenaamisesta ja muustakin liikkumisesta. Kyl vaan on nykyään vaikeeta vaan olla :D. Jotenkin se on tuon päänkanssa ainaista tappelua, kun tulee sairastuminen/loukkaantuminen niin iskee hirvee paniikki että tää koko juttu lässähtää. Vaikka eihän se sitä todellakaan ole. Vaikka liikuin viimeviikolla minimaalisen vähän, niin silti painoa oli lähtenyt sen -400g. Eli menin hammasta kiristellen ruokavalion mukaan. 

Ja hammasta kiristellen siksi, että viimeviikolla oli useita hetkiä milloin teki mieli vaan vetää kaikkea maan ja taivaan väliltä.Olen monesti sanonut että n. 40% lihavista ihmisistä syö varmasti tylsyyteen tai ihan vaikka ei olisi mitään "syytä" syödä, niin silti syödään. No koska itse tein tuota vuosia, niin kyllä se mieli vaan puski sen vanhan Helin, joka söi tylsyyteen. Kävi kyllä työstä yrittää toipua flunssasta ja taistella kaikenmaailman pään peikkoja vastaan :D.

Eikä noi tilanteet kyllä itselle mitään helppoja ole. Mulla on tasan kaksi keinoa millä yleensä saan tilanteen ns. hallintaan. Ensimmäinen on että oikeesti pysähdyn miettimään tilannetta. Mä olen aina syönyt tylsyyteen, niin tottakai pää heittää sen saman hoitokeinon aina. Jotenkin voi kuulostaa ehkä helvetin tyhmälle, mutta kyllä joudun itselle selventämään että miksi se suklaalevy tai pullapitko ei ole nyt vaihtoehto. Toinen mitä käytän on purkka. Silloin kun makeanhimo on ihan hirvee, niin kyllä mä olen itselle luvan antanut pariin purkkapalaan. Itsellä se ainakin toimii.

 

Palataan sitten siihen mun viikontakaiseen blogikirjoitukseen. Siinä kerroin tästä mun omasta 5 porrasjutusta.  Silloin kun aloitin, niin mietin 5 asiaa jotka halusin pysyväksi osaksi tätä matkaa. Nyt kun katson noita sanoja, niin siinä on kyllä  sitä tsemppiviestiä, mutta myös pari asiaa jotka halusin että omassa matkassa ei ole mukana.

5 porrasta

1.  Aseta tavoitteita, kun pääset näihin niin muista palkita itsesi ( muulla kuin ruualla)

2. Älä keksi tekosyitä

3. Poista sanavarastostasi " en pysty" ja "en jaksa"

4. Jokaisen pudotetun kilon eteen on tehty töitä, joten ole ylpeä jokaisesta pudotetusta kilosta.

5. Ota kaikki irti tästä matkasta ja kokeile jotain uutta, paluuta entiseen ei ole. Siitä mihin päädyt on vain itsestäsi kiinni.

 

Tuo porrasjärjestelmä on pysynyt tuossa muodossa koko ajan. Ne on itselle ollu vähän semmoinen henkinen tuki, varsinkin alussa kun oli vaikeaa ja teki mieli useampaan kertaan jättää koko touhu kesken. 

Kättä pystyyn kuin moni on itse joskus syyllistynyt tai kuullut jonkun toisen suusta tämän lauseen:

" Kyllä mä raskaan työviikon jälkeen haluan itseni palkita, kyllä mulla silloin on oikeus ostaa herkkuja. En tiedä muuta tapaa joka tekis minut yhtä onnelliseksi"

Aikuisiahan tässä ollaan ja kullakin on oikeus ostaa niin paljon herkkua kun jaksaa. Itse käytin tuota herkkua myös itseni palkitsemiseen, eikä mennyt kovin pitkään kun se herkku oli mulle kuin tavalliselle kansalaiselle leivän syönti.

Ja kyllä, kun aloitin niin aluksi en löytänyt yhtään mitään juttua millä pystyisin itseni palkita. Nykyään palkitsen itseni pt-treeneillä, kukilla, sisustustavaroilla, kirjalla, jääkiekolla, tai vaikka ihan vaan sillä että vapaapäivänä laitan jonkun hyvän leffan pyörimään, viltti ja kahvikupponen siihen kylkeen. Ei se sen isompaa tai hienompaa tarvii olla :).

Pysykäähän terveenä!