Nyt on kyllä ollu taas niiin vaikea viikko, varsinkin tuon ruokapuolen osalta. Helvettiäkö tässä tarvii muuta sanoa, kun on tullu kyllä repsahduksia. Ei ne nyt mitään megaluokan repsuja ole ollu, mutta kuitenkin. Tuskinpa niitä olis tullu jos vaan olisin ollut "kova" itselleni, mutta mitä tyytyväisempi olen tähän kroppaan sen helpompi on antaa itselle sitä liikkumatilaa. No ainakin sen minkä olen oppinu, niin itseään syyllistämällä tulee vaan paskempi olo ja vaikka kuinka ketuttaa niin repsahdukset on tapahtunu jo.

Siitä päästäänkin asiaan, kun tällä viikolla ystävä kysyi että " jaksatko sä ihan oikeesti koko loppuelämäs elää tuollalailla", "en mä ainakaan pystyis jos olis pakko syödä noin"

Niin no en mä loppuelämästä tiedä, mutta ainakin nuo repsahdukset oli itselle se hyvä herätys siitä että ei tässä vielä ainakaan valmiita olla. Sen myöskin tiedän että samaan ruokavalioon kun ennen ei ole paluuta koska seuraukset nyt on varmaan kaikkien tiedossa :D. Oikeastaan se mun päämäärä on löytää jotain noiden väliltä, syödä terveellisesti ja antaa itselle ajoittaisia herkkuhetkiä. Jos jossain vaiheessa se 2 suklaapalaa olis oikeesti se 2 palaa, eikä koko levyä.

Tällähetkellä tuo nykyinen ruokavalio on se mun turvapaikka. Helppoa ja terveellistä ruokaa, ilman mitään 200 E-koodia.

Ja tuohon toiseen lauseeseen niin, ei tämä mullekkaan mikään pakko ole. Toki olen saanut sen ruokavalion jota pitäisi noudattaa, mutta lopullisen päätöksenhän teen minä. Ei mun ole pakko syödä niitä ruokia, ei ole pakko laihduttaa, eikä ole pakko käydä sielä salilla. Teen näitä asioita ihan vapaasta tahdosta, koska koen nämä asiat mielekkääksi. Jos joku mulle sanois, että sun on pakko syödä parsakaalia niin luultavasti en söisi. Tuo "pakko" sana aiheuttaa nimittäin niin voimakkaan negatiivisen aallon itseeni, että tulis pakottava tarve rikkoa sitä käskyä. Muutenkin pakko laihduttaa, kuulostaa just siltä että kyseinen henkilö ei ole valmis tai ei ainakaan laihduta omasta tahdostaan.

Ja kohta joku kuitenkin kysyy että mihin ei ole valmis, no siihen laihdutukseen/elämäntapa muutokseen. Kyllähän se vaatii sen "naksahduksen" päässä, halun muuttua ja mikä se tärkein niin suunnitelman. Niin monesti olen kuullut että "syö vähemmän ja liiku enemmän" ja tottahan tuo onkin. Mutta ainakin itseni kohdalla kun koko ruokailutottumus menee uusiksi niin tuo lause ei vaan riitä. Täyty olla joku konkreettinen suunnitelma siitä ruokavaliosta ja liikkumisesta. Ja varsinkin kun muistaa, että minäkin olen lähteny siitä tilanteesta että en edes tienny miltä parsakaali tai munakoiso näyttää, tosin nykyään nuo ovat hyvin tunnistettavia :D.

Sitten tulee se joka ainakin isoja painoja pudottaville on varmaan se tärkein, henkinen puoli. Asia jota kovin moni ei edes huomioi. Ja vaikka itsekkin tiesin että se tulee olemaan raskasta, niin en osannu odottaa itsekkään ihan näin rankaksi reissuksi tätä. Mä olen monesti monelle sanonu, että jos se henkinenpuoli olis kokonaan tän matkan aikana jääny huomioimatta niin valehtelematta olisin saanu kaikki ne kilot takaisin ja pari ylimääräistä. Tiedän tarvitsevani mentaalivalkkua myös jatkossakin, sen verta on vielä kahlattavaa tuon pään kanssa :).

Kesäkuukin hurahti käyntiin, joten n. kuukausia vielä odottelua ja sitten olisikin se kovasti odottama Training camp vkloppu. Huomenna tosin menen sinne vetämään jalkoja ja keräilen varmaankin itseäni sieltä salin lattialta :D. Tässäkin taas näkee sen että täytyy tehdä mistä tykkää. Sillon kun varasin niin tämä taisia olla ainut aamuaika (tai peräti ainut vapaana oleva aika maanantaille), niin en mä mitään miettiny ja surkutellu että joudun heräämään 04.00 jälkeen vapaapäivänä että kerkeen 09.30 Tampereelle. Enkä mä vieläkään surkuttele, koska olen niin innoissani ja odottavalla fiiliksellä että mitä me huomenna tehään :).

( tuommoisen paidan kun sais ostettua :D )

Tästä ne ilmat lämpenee! Mistä tulikin mieleen että shoppailulle olisi tarvetta. Kaapissa tasan yhdet shortsit ja nekin on kokoa 46 :D.