Tällä viikolla mulla on talviloma ja päätin jo n.2kk sitten että tulen sen viettämään Tampereella treenien muodossa. Nää on aina hienoja viikkoja. Pääsee jotenkin kokonaan irtautumaan tutuista arkikuvioista. Saa sitä omaa aikaa ja mikä parasta niin pääsee tekemään sitä mistä nauttii :).

Tiistaina verestelin taas Tero muistoja. Tehtiin selkä-rinta treeni ja koska mulla ei mitään suurempaa vammaa ole (paitsi päässä :D ) niin Tero sitten kehitteli oman ohjelman tunniksi. Tehtiin siinä sitten selkätreenin loppuun maastavetoa ja koska kyseinen liike ei kuulu mun normaaliin saliohjelmaan niin 2kk tauon jälkeen sen oikean asennon hakeminen oli kyllä tuskastuttavan vaikeaa. Onneksi se lopulta sitten löytyi se oikea asento, mutta tuota kyseistä liikettä en kyllä yksin uskaltais lähteä väntämään. Lopuksi tehtiin sitten rintaa ja kuulemma hermotus noissa tissilihoissa on ainakin kohdallaan ja tuo rintatreeni tuntuu vielä näin lauantainakin sielä missä pitääkin :D.

Torstaina oli sitten vuorossa viikon odotetuin treeni, nimittäin jalkatreeni. Monien kauhu, mutta mulle se rakkaus. Tampereella olen alkanut tekemään noita jalkoja Killen kanssa, koska ne treenit on jollain sairaalla tavalla hullun hauskoja. Tehtiin vähän askelkävelyitä ja smithissä kyykkyjä 70kg. Mietin siinä että kun tuosta otetaan se 12kg pois, niin sitä määrää olen kantanu omassa kehossa, oli muuten pirun raskasta kyykätä! Sitten tehtiin hackia ja reidenojennusta, loppuveryttelyksi 100 toistoa reidenkoukistusta putkeen. Siinä 50 toiston kohdalla kun Kille sanoi puolivälin koittaneen, niin mietin etten tuu millään saamaan sitä toista 50 täyteen. Mutta niin vain saatiin ja aivan vikoina liikkeinä oli sitten pohkeet. Pohkeet seisten ja sitten istuen 2min putkeen. Tuon jälkeen olin kyllä aivan helvetin poikki, ainut ajatus oli että haluan ruokaa ja päikkäreille :D.

Nykyään teen niin että kun on peräkkäisinä päivänä nämä Killeri treenit, niin en haaskaa sitä aikaa turhaan matkusteluun vaan jään yöksi sitten hotelliin. Jäin siis yöksi Hotelli Ilvekseen, se on tarpeeksi lähellä sitä hämeenkatua ja osaan sieltä Wfc:lle ilman että eksyisin matkalla. Jos joskus ootte Tampereella niin ehdottomasti käykää vetämässä treenit kyseisellä salilla :).

Perjantaina heräsin sitten aivan kamalaan pohjekramppiin, mutta aamupalalle oli mentävä kun nälkä herätti mut sinä aamuna ensimmäisen kerran viiden jälkeen.

Tehtiin sinä päivänä hauis-ojentaja treeni. Pään heikkoutta, mutta mulle nää yläkropan treenit on niin myrkkyä. Siinä missä jalkatreenissä kaikki on ihanaa, niin näissä kaikki on kamalaa. Perjantain treenissä toistelin tuota sanaa aivan liian monta kertaa. Se on vaan niin hirveetä se kipu ja voimattomuus mikä noihin käsiin tulee. Olishan se helpompaa tehdä pt:n kanssa pelkkiä jalkoja, mutta mä en tunnetusti päästä itseäni niin helpolla että tekisin noiden piiskureiden kanssa vain kivoja juttuja. Toiseksi mun yläkroppa ei tule koskaan kunnolla kehittymään jos sitä ei kunnolla treenaa. Perjantaina vaikka olikin kamalaa :D, niin mitään ei jätetty kesken vaan taisteltiin sen kivun yli.

Olen nyt monelta ohjaajalta kuullut, että tuo Failure on se mihin treeneissä tähdätään. Silloin kun aloitin harjoittelun niin kun ohjeissa luki että 10-15 toistoa niin se oli aina se 15 toistoa, jos se ei tullu täyteen niin soimasin itseä siitä ja mielen mukaan se treeni oli menny ihan pieleen. Mä pelkään pettäväni itseni, siksi mä ehkä edelleen olen itselle niin pirun ankara. Itseni kohdalla varmaan pitäis jättää tuo toistojen tuijottaminen vähemmälle ja tehdä salilla sitä mitä olen tähänkin asti tehnyt, yrittänyt ja antanut kaikkeni. Sen enempää tuskin kukaan pystyy tekemään salilla, ellei omaa jotain yliluonnollisia kykyjä. Tuo failure on ollu vihollinen (ja edelleen inhoan sitä sanaa), mutta täytyy nyt alkaa ystävystymään sen kanssa. Sen kautta ehkä tämäkin paksu kallo oppii, että jokainen sarja ei voi olla edellistä parempi.