Ensimmäinen pääsiäinen vietetty kurissa ja nuhteessa. Täytyy sanoa, että oli erittäin vapauttavaa kun koko pyhä ei pyöriny herkkujen ympärillä. Ennen tämmöiset pidemmät pyhät olivat mulle vain (teko) syy syödä aamusta iltaan kaikenlaista roskaa. Ja mitä sitten tapahtui kun mä olin kantanut aivan kauheen kasan sitä herkkua, niin että ne riittäisi seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Usein siinä kävi niin että ensimmäisenä iltana olin jo melkein syönyt kaikki ostamani herkut. Kyse ei ollut siitä että se sipsi mitä söin varmaan viikottain olisi ollut niin hyvää, vaan että kun mä sen pussin/suklaalevyn avasin niin mä en pystynyt lopettamaan ennen kuin se oli tuhottu. Ja sitten kun se esim. suklaalevy oli syöty 20min niin mulle iski aivan jäätävä häpeän tunne ja taas mentiin. Hyvin monella ylipainoisella jonka kanssa itse olen jutellut, toistuu tuo yllämainittu tapahtumaketju. Syödään herkkua, iskee morkkis, syödään, iskee morkkis, syödään jne.. Ehkä se alitajuntaan iski, kuinka väärin se herkkujen mussuttaminen oli ja milläs muulla tunnesyöjä sitä olotilaa korjaa kuin syömällä. Jokatapauksessa koin tähän asiaan liittyen ihan mielettömän oivalluksen! Mullahan noi herkkupäivät on tuonnu ihan hirveän syyllisyyden tunteen. Mitäpä jos mun mielellä on edelleen tuo yllämainittu tapahtumaketju juurtuneena päässä?. Niinpä, palapelin palaset alkaa loksahtaa paikoilleen. Välillä näissä kestää kauan tajuta, eihän me tätä asiaa olla kuin marraskuusta lähtien Ninan kanssa mietitty :D.

Kerkesin mä sitäkin miettimään, että mitä mä sitten teen kun tää vuosisoppari tammikuussa loppuu. Osa on jo mulle sanonu, että varmasti pärjäisin jo yksinkin ym.. ja täytyy kyllä sanoa että en saattaisi pärjätä. Kyllä mä sinne salille jo osaan 4x viikossa mennä, mutta tuo ruokapuoli on edelleen se mitä tässä harjoitellaan. Se on se mun isoin kompastus kivi, ei se vieläkään mulle mitenkään helppoa ole (vaikka varmaan siltä näyttääkin). Ruoka on hyvää ja ihan ohjeiden mukaan syön, mutta tuo tunteeseen syömisen "fiilis" ei ole mihinkään vielä kaikonnu. Edelleen kun olen vihainen tai allapäin, niin iskee se että pitäis saada vähän suklaata tai muuta kivaa helpottamaan oloa. Ymmärtäähän sen kun se on se tapa millä omaa päätäni ruokin niin monen vuoden ajan, se on omaksunut sen tavan. Jotta mä saisin sen haluamani "vakaan" pohjan, niin tuo on se tärkein pahatapa josta haluan eroon. Voisin jopa 98% varmuudella sanoa, että fitfarmin kyydissä jatketaan tammikuun jälkeenkin.

Toisaalta kun on nähnyt oman kroppansa pahimmillaan, niin miksi ei saisi katsoa mihin tämä  kroppa pystyy parhaimmillaan :). Ja tuloksia todellakin on tullu, joten ei tuo fitfarm mikään turha lafka ole :). Sieltä läskien alta on kuoriutunu melko kelpo kroppa jo, mutta mä haluan nähdä lisää! Kun tähän on ryhdytty niin kyllä mä tän maaliin asti aijon viedä!