lauantai, 3. tammikuu 2015

Projekti *hyrskynmyrskyn*

Uusivuosi ja uudet tavoitteet!

Blogia kirjoittelin viimeksi 1kk takaperin. En tiedä mikä ihme omaan hyvinvointiin tuli tuossa joulukuussa kun mieli muuttui VMP tilaan. Mikään ei kiinnostanut, ei salille meno eikä oikein tuo ruokavaliokaan. No ruokia kuitenkin söin aina siihen joulukuun puoliväliin asti säntillisesti ja sitten annoin itselle vähän turhan paljon siimaa. 

Tässä siis tovi menty sinnepäin meiningillä ja jokunen kilo on takasin tullu. Puhutaan onneksi muutamasta, ei mistään kymmenestä kilosta. Mutta tilannehan olisi voinut päättyä paljon huonommin, ellen mä olisi jossain vaiheessa ruvennut miettimään. Miettimään että mitä järkeä tässä päin honkia syönnissä on.

15-25.12 söin säännöllisen epäsäännöllisesti viikottain ainakin leipää, vkloppusin karkkia, joulutorttuja ja toki jouluruokaa. Tuloksena ihan kaamea turvotus, väsymys ja niin löysä ja tuskallinen olo ettei tosikaan. Näin jälkeenpäin kun mietin, niin hyvä että tommoinen "notkahdus" sattui omallekkin kohdalle. Tässä omassa projektissa kun on menny hyvin, niin tämän ehkä oli jossain vaiheessa tarkoituskin tapahtua. Toimia itselle herätyksenä.

Tauko tuli hyvään aikaan. Nyt nimittäin joulun jälkeen ruokavalioon mentiin yllättävän helpolla siirtymisellä, varsinkin jos sitä siirtymistä vertaa viime vuoden räpiköintiin. Salikin on alkanut pitkän tauon jälkeen tuntumaan hyvältä. Siihen saanu takasin sen palon, mikä alkuaikoina oli :).

images?q=tbn:ANd9GcSbKsFJt4S1brM_j6vZCsv

Tänään kirjoittelin tämän vuoden tavoitteita paperille ylös. Itselle isoja tavoitteita, jotka merkkaa mulle jotain. Monesti kysellään, että miten jaksaa pitää niitä tavoitteita mielessä. No jos ne on sulle tärkeitä, niin kyllä se motivaatio niiden saavuttamiseen varmasti löytyy. Olen itselle ottanut taas käyttöön tämän tutun palkinto käytännön, eli kun tavoitteeseen päästään niin siitä seuraa aina jotain hyvää. Tosin itselle sen palkinnonkin täytyy sitten olla sellainen ettei varmasti tee mieli lipsua kertaakaan.

Eli esim. uudet housut ei voisi itseä vähempää innostaa :D. Itsellä ensimmäinen palkinto on ottelumatka Ouluun maaliskuussa, jos ja kun pysyn täysin ruodussa siihen saakka. Täytyy kyllä sanoa, että tuo tavoite ainakin itseni sai syttymään ja todellakin aijon onnistua :).

Mitä tuohon otsikkoon tulee niin tuo *hyrskynmyrskyn* viittaa siis mun tämän vuoden projektiin. Enköhän mä niitä tavoitteita teillekkin ala availemaan tässä kun päivät menee eteenpäin :).

Nyt täydellä tohinalla ja energialla tätä vuotta eteenpäin!

images?q=tbn:ANd9GcQi9VwyQgXmpRHY9wzbekf

 

tiistai, 2. joulukuu 2014

Pääongelmia.

Viikko taas melkein vierähtäny. En tiedä mikä on, mutta uskomattoman tahmeaa menoa on kyllä salitreenit nyt. Tuntuu että ei päästä ollenkaan niihin rautoihin mihin ennen on päästy. Tosin eipä se treenaaminen nyt siitä raudan määrästä ole kiinni, ainakin tulee tehtyä :). 

Tässä olen mennä viikolla naureskellut miten uskomattoman vaikeaa on nykyisin ainakin itsellä livetä tästä ruokavaliosta. Enkä nyt siis tarkoita mitään reisille menoa vaan että vkloppuisin antaisin itseni vähän höllätä. Tulee ihan jäätävä morkkis ajatellakkaan jotain tuommoista ja kyllä tiedän että ei siitä pitäisi mitään morkkista tulla.

Ensiviikolla ollaan taas lähdössä porukalla katsomaan vähän jääkiekkoa ja sain siihen sitten vaparin, mutta nyt on itsellä vähän ristiriitainen fiilis että pitäisikö mun kumminkaan pitää sitä. Mikään muu sitä ei nyt estele kuin tuo pää, joka toitottaa että joulu on kohta, enkä mä tuota vaparia siis tarvitse.

Tappelin saman ongelman kanssa viimevuonnakin. Silloin helpotusta toi mentaalivalmentajalla käynti, jossa yritettiin oivaltaa että se on ihan normaalia että joskus haluaa relata ja myös minulla on siihen oikeus. Tässä luultavasti joutuu mennä uusinta käynnille, koska tuo pää on unohtanut kaiken mitä silloin oivallettiin :D.

Eikä tämä nyt mikään ylitsepääsemätön este ole tai kukaan tähän kuole. Mutta itselle ainakin on tärkeää, että en tuntisi syyllisyyttä syömisestä. Se on niin salakavalaa kun ainakin itsellä se syyllisyys tuo sen negatiivisen ilmapiirin tähän hommaan. Samoin niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin jos mä lähtisin syömään tuntien syyllisyyttä siitä niin mä söisin juurikin siihen tunteeseen. 

Tää on niin jännä miten tiedän miten tulisi toimia, mutta en kuitenkaan saa jollain tavalla sitä onnistumaan. Onneksi mulla on ensiviikon perjantaina oman valkun kanssa treenit, josko se sais mun pään uskomaan että se on ihan ok höllätä vkloppuna :).

Niin kuin mä olen tässä varmaan joka toisessa blogikirjoituksessa kirjoittanut siitä henkisestä puolesta, niin se on juuri tätä. Välillä mennään tasaista matkaa ja sitten tulee näitä töyssyjä.

Jos jotain hyvää hakee, niin ainakaan ruokavaliosta ja reenistä ei ole tullut livettyä vaikka tämä nyt vähän tuota mielen toimintaa haittaakin. Ensimmäistä kertaa siirrän muuten kalenterista  sovittua jumppapäivää. Syynä tähän on se, että ensiviikolla salilla on pikkujoulut ja koko päivän saa tulla ilmaiseksi salille tutustumaan ja treenaamaan. Mulla ei ehkä hermo kestäis niitä laitteissa istujia, joten oli pakko siirtää :D.

 

perjantai, 21. marraskuu 2014

Treeniä ja yksinkertainen tavoite loppuvuodelle

Minä niin kovin toivoin viime viikon alussa, että viikko menee äkkiä. Ja niinhän se menikin, niin äkkiä etten edes tätä blogia päivittänyt. Pahoittelut siitä :D.

Tässä kun olen tuskaillut tämän painonpudotuksen kanssa koko syksyn niin päätinpä sitten huvin vuoksi mittailla vähän että mitä centeissä on lähtenyt. Yllätys ainakin itselle oli kova, varsinkin kun koko syksyn on tuntunut että mitään ei tapahdu. Mutta kyllä niitä senttejä vaan tässä 13vkon aikana on lähtenyt. Ja kun miettii että tämän 2vuoden aikana on yhteensä koko kropasta lähtenyt yli -130cm niin kyllähän sitä jotain tapahtunut on :).

images?q=tbn:ANd9GcQ4BGUmDlYXOFsW599KPOH

Viime viikko oli taas tuttua energistä minää. Loka-marraskuun vaihde itselle oli kyllä enemmän kuin tahmea. Tuntui että mikään ei kiinnosta ja mistään en innostu. Lisäksi on syksyn vaivannu melkoinen stressi johtuen monista seikoista, niin kyllä se vaan painon putoamiseen on kovasti vaikuttanut.

Mutta nyt kun stressiä saanu lievitettyä ja päässy mukaan tähän juttuun. Energiaakin piisaa taas entiseen malliin :). Salillakin on kivaa kun mihinkään ei kolota. Toki treenit tuntuu kyllä, varsinkin reisi ja olkapäätreenit mutta sillai hyvällä tavalla. Olen nyt olkapäitä käynyt säännöllisesti fyssarilla runttaamassa omille paikoille ja välillä vaan ihan tarkistamassa että ne varmasti ovat sielä missä pitääkin. Mulla kun olkapäät työntyy liiaksi eteen, niin jos ei niitä huolla ja runttaile tasaisin väliajoin niin luultavasti olisin ongelmissa taas kotvan kuluttua.

Tällä viikolla oli sitten 3kk tauon jälkeen vuorossa melkoiset Killeri treenit Tampereella. Kyllä vaan itse ainakin huomasin että pidempi tauko on ollu, hemmetin raskasta mutta hauskaa :D. Tehtiin vähän askelkävelyä ihan järkky käsipainoilla, vähän reiden koukistusta, prässiä, hackia ja reidenojennusta. Tosiaan maanantaina tehtiin treeni ja näin perjantaina se treeni tuntuu vielä vähän noissa koivissa.

images?q=tbn:ANd9GcQDqTMdutJepi1j3IPp03P

Loppuvuoden suunnitelmahan on pitää tämä paino samassa, tosin jos se tippuu niin en sitä kyllä aijo estelläkkään :D. Ensvuoden kuvioista ei ole niin vielä keskusteltu, mutta kaikki ajallaan.

Eiköhän nautita tuosta lumesta, kun se kerrankin viittii tänne Eteläänkin sataa <3


torstai, 6. marraskuu 2014

Horoskooppia ja vanhaa ruokapäiväkirjaa

Otetaanpas tähän alkuun tälläinen horoskooppi kevennys. Itse en horoskooppeja päivittäin todellakaan lue kun en niihin niin usko, mutta tein naamakirjassa ihan piruuttain kuntosali horoskoopin ja näin siinä luki kauriin kohdalla:

"Kauriit ovat kunnianhimoisia ja kurinalaisia ja he noudattavat treeniaikatauluaan rutiininomaisesti. Käytännöllisyys ja johdonmukaisuus ovat treenaamisessa kauriille tärkeitä asioita, sillä he eivät odota näkevänsä minkäänlaisia tuloksia ilman kovaa työtä."

Täytyy sanoa, että varmaan eka horoskooppi mikä omalla kohdalla pitää paikkaansa :D. Varsinkin tuo treeniaikataulun noudattaminen sai kyllä hymyn huulille. Ja todella se on rutiininomainen, töistä suoraan salille ja siitä ei minkään tekosyyn varjolla luisteta. Jotain kertoo siitä, että pt treenejä lukuunottamatta, en ole koskaan treenannut klo. 17.00 jälkeen. Eli tämä mun sisäinen salihirviö on voimissaan aamulla/päivällä ;).

Tuo vika lause on ainakin itselle selvää. Ei niitä tuloksia synny, jos niiden eteen ei tee kovasti töitä.

images?q=tbn:ANd9GcT7Gg5P1Md1YSlHvL2WTqO

Minulta on varmaan lukemattomia kertoja kysytty, että mitä mä oikein ennen söin. Mä olen usein vain summittaisesti sanonut että herkkuja, mutta ei kukaan edes mun lähipiiri ole koskaan ollut tietoinen että minkälaisia määriä mä ennen söin. Se on jollain tapaa vielä tai edelleen hirveän häpeällistä myöntää, vaikka siinä ei pitäisi olla mitään hävettävää. Vaatii nimittäin aika paljon rohkeutta myöntää tarvitsevansa apua. Työpaikan puolesta kävin sitten jollain ravintoterapeutilla ja oikeastaan siitä ei sen kummemmin itselle ainakaan ollu apua. Näytettiin ruokaympyrää ja se naikkonen kertoi että mitä vaihtoehtoja voi sitten päivän aikana ottaa, mainitsi jopa että voi syödä joka päivä pullan palasen kahvin kanssa. Pidin siinä sitten ruokapäiväkirjaa että se näkisi mistä kiikastaa ja sekin sanoi samaa, että syön liikaa herkkuja (joka itsellekkin oli selvä juttu) . No kokeilin sitten mennä tuon ruokaympyrän mukaan ja sen suunnitelman minkä se teki. Itsellähän se ei onnistunut millään, varsinkaan kun siinä ruokasuunnitelmassa oli noita herkkuja niin metsään mentiin ja lujaa. Itseä ainakin ärsytti käynnit sielä, kun yritin selittää että herkut on itselle iso ongelma ja se keskustelu sivuutettiin ihan kokonaan, eikä sen päivittäisen pullasiivun tilalle ehdotettu mitään ns. terveellisempää vaihtoehtoa. 

Samoin ympyrässä oli mun toinen heikko kohta, nimittäin leipä. Jos mulle annetaan lupa syödä 2 palaa leipää päivässä niin se on sama asia kuin alkoholistille sanoisi että saat juoda tästä six päckistä vain yhden kaljan. Jos mä ostin sen leipäpussin niin kyllä sieltä enemmän meni kuin vain 2 palaa. Tästä syystä nykypäivänä jos herkkupäivä tulee, niin ostan jonkun yksittäisen sämpylän paistopisteestä. Niin mitä mä sitten söin päivän aikana. Tässä yksi päivän esimerkki miten ennen söin yhden päivän aikana:

- 2 porkkanapiirakkaa

- picnic patonki

- 2 valmis hampparia

- 8 broileripyörykkää

- kismet patukka

- 4 palaa pullaa

- 400g makaroonilaatikkoa

- 2 kourallista karkkia

- 5 leipäpalaa

- 4 siivua oltermann juustoa

- 6 siivua palvikinkkua

- kismet patukka

- 400g sipsiä

- 2 kourallista karkkia

- 0.5l jäätelöä

- 3 kaurakeksiä

- 15 kuppia kahvia

Kismet ja leipä kuului mun ihan jokaiseen päivään, samoin kuin ihan järkky määrä kahvia. Ja noi ruuatkin mitä söin niin eittämättä kaikki oli valmisruokia. Kaupasta piti saada jotain äkkiä, en silloin pahemmin mitään tuoteselosteita katellu. Ja kyllä kismetin ohella puputin aina siinä sivussa joko pullaa tai keksejä, senpä takia kun sitten tähän elämäntapa remppaan ryhdyin niin se alku oli vaikea, repsahduksia kerta toisensa jälkeen. Aluksihan mä kielsin kaikki itseltä. Tuo " en saa syödä" aiheutti negatiivisen olon, jolloinka mieli oli koko aika ns. sodassa mun kanssa :D. On muuten ihan uskomaton vaikutus ihan niinkin pienellä sanamuutoksilla kuin " saan syödä, mutta tarviiko minun".  Tänä päivänäkin aina tiukan paikan tullen hoen itselleni tuota, vaikka joo tiedänkin sen vastauksen. Mutta mielelle se oli iso juttu silloin, ei tullut sellaisia " tää on ihan perseestä kun ei saa syödä mitään" ajatuksia. 

Toki kärsin melko vaikeasta riippuvuudesta, joten todettava on että vieläkin tänä päivänä ne kauppa reissut on välillä ihan hirveän vaikeita. Tässä syksylläkin olen käynyt niin monta henkistä taistelua sielä kaupassa ja väitellyt oman itseni kanssa siitä miksi me ei tälläkään kerralla osteta mitään hyvää. Ja se on jännä, miten oikeesti joutuu välillä puhumaan itselle kuin jollekkin pienelle lapselle, että varmasti menee tuonne pääkoppaan jakeluun. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, niin sen helpommaksi tämäkin käy :).

Joten kyllä ymmärrän kun minulle nykyään sanotaan, että enhän mä syö juuri mitään. No eipä mun keho enempää tarvitsekkaan toimiakseen kunnolla.

Ja mitä niihin pieniin muutoksiin tulee, niin mun isä on korsteeni polttamaan tupakkaa. No tässä yksi päivä kun oltiin menossa mummille, niin kysyin siltä, että minkä takia sillä on näin hirveen paljon autossa kurkkupastilleja. Ja hän sitten siihen vastasi, että " kun niitä tulee autossa ja kotona syötyä niin ei tule enää niin paljoa tupakoitua". Ne pienet teot oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Koska itse uskon, että pienistä teoista syntyy aina jotain suurta :).


images?q=tbn:ANd9GcRQBDyKY1xxKGcK3-Jux5p

Ja mitä suureen tulee, niin mulla on kaapissa edelleen mun vanhat housut. Ja en voi itselle mitään, kun niitä on aina tietyin väliajoin pakko käydä katselemassa ja kokeilemassa päälle. Jos nuo vanhat vaatteet ei anna motivaatiota puskea eteenpäin niin ei sitten mikään :)!


Fitfarmilla muuten alkaa superdieetti nettivalmennus, jossa itsekkin olen ollut mukana niin heti isänpäivän jälkeen maanantaina. Jos siitä vaikka joku saisi sen toivotun "pehvapotkun" tehdä itselleen hyvää, eikä ole hinnalla pilattu :).



keskiviikko, 29. lokakuu 2014

Sokeririippuvuus

Vklopun hurvitteluista selvitty. Mitenkö meni ne mun ruokailut? Hyvin, toki osa ajoista vähän venyi mutta muuten ei ongelmia. Söin bussissa ja Vaasan päädyssä käytiin ravintolassa syömässä. Ravintolassakin kun pystyy tekemään niitä hyviä valintoja :), itseasiassa söin ihan saman ruuan kuin muutkin seurueesta mutta korvasin ranskalaiset kasviksilla ja ilman mitään kastiketta. Lauantaina kävin Vaasassa myös tekemässä viikon viimeisen aamulenkin, eikä tarvinnut yksin lähteä sinne merenrantaan kävelemään vaan sain muitakin kavereita mukaan. Ainut ohi syönti mitä tuolla matkan aikana söin niin oli banaani. Se kun ei salittomina päivinä kuulu mun ruokavalioon, mutta koen että se nyt ei kovin paha repsu kuitenkaan ollu :). 


Salitreenitkin on tullut taas arkeen mukaan ja se toi omaan arkeen mukaan taas sen järjestyksen. Jalkoja on tullut vedettyä vähän kovemmin, käsiä taas tehdään sen mukaan mitä pystyy tekemään.  Jopa minä olen nyt tajunnut, että niitä jakoja voi myös vaihdella.Lähinnä tarkoitan sitä, että jos töissä tehdään 9h pelkkää laatikoiden nostoa, niin otan sille päivälle jalkapäivän ja kun on sitten vähän höllempi päivä niin silloin yläkroppaa. Minä kun olen tähän asti tehny tunnollisesti aina sen lapun mukaan järjestyksessä :D.

Minulta ollaan kysytty että eikö mulla tee mieli herkkuja?. Se vähän riippuu päivästä, mitä olen itsestäni havainnut niin jos on tullut nukuttua vähän huonommin ja on väsynyt niin kovasti kyllä tekis mieli suklaata. Mutta ei se suklaanhimo ole samanlaista kuin ennen. Jokseenkin myöskin uskon että mun makuaistille on tapahtunut jotain, koska makea ei enää uppoa niin kuin ennen. Lähinnä se ei ole sitä etteikö tekis mieli, vaan kun ei vaan pysty syömään kun on niin makeaa kamaa :D.

Siinä missä mä ennen pystyin syömään kokonaisen suklaalevyn alle 30min, niin nykyään sellaisen pikkupatukan syöminen tuottaa jo hankaluuksia. Ne vaparit mitä on ollut, niin olen joo kyllä ostanut kaikkea hyvää, syönyt vähän ja loput on lennelly roskiin. 

Ne on ne mieliteot. Tästä hyvä esimerkki viime joulu. Mulla ihan hirveä lista kaikkea mitä mä viikon päästä sieltä kaupasta haluan ostaa ja sitten kun se päivä tuli niin mulla ei tehny oikeastaan mitään mieli. En ostanut pipareita, en tähtitorttuja. En ostanut myöskään mitään konvehtirasiaa, vaan kävin varta vasten stockalla asti ostamassa 90g irtokonvehteja :D. Samoin valkku oli antanut mulle peräti 3 vapaasyöntipäivää jouluksi, joista käytin vain yhden.

Jos mä yhdellä sanalla joutuisin sanomaan mun suhtautumista ruokaan ennen, niin se olisi vääristynyt, meinasin ensimmäiseksi laittaa sairas mutta se olisi ollut ehkä vähän jyrkkä sana.

Tässä olen sen oivaltanut, että se ruoka tosiaankin toimii kehon polttoaineena. Tuntuu ihan käsittämättömältä olla ympärivuoden näin energinen. Tunnesyöjänä sillä ruualla oli ihan eri merkitys ennen. Se toimi lohduttajana, omasta mielestä  se toi hyvänolon. Erityisen ylpeä mä olen ainakin askeleestä, että mä olen päässyt siitä suklaahelvetistä pois. Ennen mä söin suklaata kuin nykypäivän ihmiset leipää ja kun tämä mun elämäntapa remontti alkoi ja suklaa jäi pois niin ensimmäisillä viikoilla tuntui etten mä millään pysty elämään ilman suklaata ( terveisiä vaan Bettinalle :D ). Se herättelevin kokemus ehdottomasti oli nähdä ne sivuoireet mitä ekalla viikolla tuli kun se suklaa oli pannassa. Ei se yhtä rajua ollut kuin alkoholistin vieroitus, mutta ne omat reaktiot säikäytti jopa itseni. Ensimmäisen viikon mä olin aivan helvetin hermostunut, samoin kuin että mä heräsin yöllä ajattelemaan suklaata ja kirjaimellisesti mietin että mä kuolen jos mä en saa sitä. Sokeri on vaarallisen koukuttavaa, senpä takia edelleen pidän niin vähän näitä vapaasyöntipäiviä kuin mahdollista vuoden sisään. 

Toisille sopii kerran viikossa vapaammin syönti tai 2vkon välein, itse joutuisin moisista jutuista syöksykierteeseen. Vaikka tuossa ylhäällä kirjotankin etten nykypäivänä pysty syömään, niin silti en luota itseeni että pystyisin pysymään kohtuudessa, jos joku tuolla päässä naksahtais. Lähinnä mä vielä opettelen sitä kohtuudella syöntiä ja sitä että itseään ei tarvitse syödä hengiltä jos saa luvan poiketa ruokavaliosta. Että jos päällä kestää kauan tämä uusi muutos, niin sitä se on tämä henkinen kamppailu tämän sokeririippuvuudenkin kanssa. Se on jatkuvaa kontrollia, opettelemista.

Mietin pitkään että kehtaanko mä ensiviikolla vilauttaa teille listaa minun entisestä yhden päivän syömisistä. Edelleen vaikka kauas niistä päivistä on tultu, niin se on itselle hirveän häpeällistä. Mutta päätin olla rohkea ja näytän sen, niin tämän blogin lukijat ja varsinkin erityiset pari lukijaa huomaisi että oli kuinka vaikea sokerikoukku tahansa niin siitä on mahdollisuus päästä pois :).